Kari Hotakainen: Tuntematon Kimi Räikkönen

Kimi Räikkösestä on rakenneltu maailmalla myyttistä hahmoa; mies, joka ei puhu eikä hymyile kuin pakolla. Suomalaisia moinen ei hämmästytä, Kimi ei merkittävästi eroa normi-Virtasesta esiintymishaluiltaan. Mutta muutamassa muussa mielessä eroaa. Mikä tekee maailmanmestarin lajissa, jota sanotaan autourheilun kuninkuuslajiksi, jossa mitataaan sadasosasekunteja ja on tuloseroiltaan yksi maailman tiukimpia?

Kieltämättä on vaikea tajuta lajin suuruutta ja mestareiden tunnettuus- ja finanssiarvoa täältä katsoen; miljoonien eurojen vuosipalkat ja ylenpalttisen ylellinen kisarumba, formulasirkus lieveilmiöineen, ovat kaukaisia. Keskiössä on kuitenkin ihminen, ja Hotakainen avaa Kimin persoonaa herkullisesti. Kirjailija ei tunne lainkaan formulamaailmaa, mikä on ehdoton etu. Hän voi keskittyä henkilöön ja hänen elämänsä kuvaukseen, eikä lukijan tarvitse tankata noloa amatöörikommentointia lajin tiimoilta eikä myöskään tuntea lajia itse nauttiakseen lukemastaan.

Sillä kirjasta voi oikeasti nauttia ja lukea sen teoksena, joka tyydyttää myös tekstillisesti, mitä fanikirjoissa, henkilökuvissa tai elämäkerroissa ei aina tapahdu (mutta tämä ole elämäkerta, elämä on vielä kesken). Hotakaisen lakonisuus istuu kerronnan kohteeseen mainiosti, ja myös heidän huumorintajunsa natsaavat; esimerkkinä kohtaus, jossa lentopelkoinen kirjailija hermoilee yksityiskonematkaa, mutta Kimi uskoo tämän eläneen hienon elämän, josta hänen iässään voi jo tyynesti luopua.

Räikkönen on elänyt koko ikänsä pärinässä. Moottorit ja ajoneuvot olivat lapsuudenperheen harrastus, joka vei omat ja lainatut, muttei sitä surtu: tärkeintä oli yhdessäolo ja yhteinen kiinnostus, jonkinlainen vauhtigeeni? Kuten Hotakainen pohtii: Mikä vauhdissa kiinnostaa? Mikä siinä hurmaa? Miksi ei voi pysyä paikallaan? Onko elimistössä jokin tykyttävä virus? Mistä ylikierrokset syntyvät? 

Ehkä siitä, että kolmen vanhana starttasi ensimmäinen crossipyöräajo Espoon kodin pihalla. Ei Kimi itsekään osaa tarkkaan sanoa, mikä vauhdissa hurmaa. Hän osaa homman vaistolla, sanoitta, on luonnonlahjakkuus, joka sai lapsena kannustusta ja myöhemmin taitojensa ansiosta tapasi oikeat ihmiset - ja sai sopimuksen formulatalliin 21-vuotiaana, vaikkei ollut kertaakaan edes käynyt formulakisoissa. Ja ajamista hän edelleen rakastaa, vaikka mieluiten luopuisi kaikesta muusta sirkukseen liittyvästä, etenkin esiintymisistä. 

Huima uratarina, joka sisältää lahjakkuuden lisäksi kehittymisen halun, kilpailuvietin, pedanttisuuden ja kurinalaisuuden. Kun nämä lisätään kokemuksiin moottorien rassaamisesta,  tekniseen taitoon, alkaa paketti olla kasassa. Osansa saattaa olla vaatimattomilla lähtökohdilla; mukavuuksiin tottumaton osaa tehdä töitä tinkimättömästi ja arvostaa tulosta - enkä tarkoita vain rahaa. Se on intohimoammatin sivutuote. Intohimo on yksi iso asia, joka hänet erottaa taviksesta. Mutta tämä taas kuulostaa perusrehdiltä suomalaiselta, tai siltä, millaiseksi haluamme suomalaisen miehen kuvitella:

"Hän ei tee eroa ihmisten välillä. Hän kohtelee kaikkia samalla tavalla, oli edessä sitten johtaja tai siivooja. Hän on emotionaalisesti älykäs. Formuloissa on paljon ylimielisyyttä, hänessä ei ole sitä lainkaan."

Niin, se puhumattomuus: Kimi alkoi puhua vasta kolmen vanhana ja on pitänyt linjansa: hän puhuu julkisesti vain silloin kun sanottavaa. Kaverin mukaan "sillä on kolmessa sanassa enemmän asiaa kuin muilla yhteensä". Eräs tuttava kertoo: "Kimillä on iso sydän. Se katsoo ja kuuntelee, ei puhu heti. Silloin kun puhut, et aisti mitään. Tee havaintoja, sanoi eräs vanha munkki. Kimi ei mielellään puhu ventovieraiden kanssa. Turha keskustelu purkaa akkua. Akun pitää olla täynnä. Sitten kun siltä tulee puhetta, se on usein mietittyä." Introvertin vai poikkeuksellisen keskittymiskyvyn kuvaus?

Lähipiirissä hän ei vaikuta lainkaan kyvyttömältä kommunikoimaan. Miehestä on kuoriutunut rakastava ja rakastettu puoliso ja isä, jota raastaa lapsen itku töihin lähtiessä. Liikuttava on perhearjen yksityiskohta: isä ja poika menevät usein yhdessä illalla nukkumaan puoli yhdeksältä. Kimi tarvitsee paljon unta, joten yhteinen rytmi taaperon kanssa on luonteva.

Pidin lukemastani; sekä Hotakaisen taitavasta sananasettelusta ja selittelemättömästä otteesta sekä kiinnostavasta tarinasta ja kohteesta. Seurasin formuloita tarkkaan etenkin 1990-luvulla, jolloin jännättiin Jyrki Järvilehdon, Mika Salon ja Mika Häkkisen puolesta. Osasin neuvoa kuljettajia rengasvalinnoissa ja taktiikoissa tv-ruudun kautta, kuten asiaan kuului, ja heräsin vaikka aamuyöllä kisoja katsomaan. Sittemmin innostus hiipui, mutta jotain kummaa vetoa lajissa edelleen on.

Kirja sisältää paljon kuvia, loppuun on koottu anekdootteja Jäämiehen kommenteista sekä formulauran tilastotiedot. Hotakainen sai kirjoittaa oman tuntemattomansa, eikä Kimi Räikkönen enää ole tuntematon kirjan lukeneelle. Onnistunut teos niin idealtaan kuin toteutukseltaankin.

Kenelle: Uratarinoista kiinnostuneille, inspiraatiota jaksamiseen etsivälle, julkkisbongareille, pärinän ystäville, lakonista huumoria arvostaville.

Muualla: Jokke sanoo kirjan olevan kaunokirjallisestikin hyvä ja paljastavan oikeasti tosi Kimin Kimi-Matiaksen, jota ei siloitella. Ammattimies, toteaa Kirsi kirjanurkassaan sekä Hotakaisesta että Räikkösestä.

Kari Hotakainen: Tuntematon Kimi Räikkönen. Siltala 2018. Kimi-kuvat Veikko Kähkönen, ulkoasu Mika Tuominen. Kustantajan lukukappale.