Elävää kuvaa

torstai 29. elokuuta 2019

Korhonen, Partti, Saarinen, Takala: Tiedenaisia. Suomalaisia tutkimuksen ytimessä

Elämäkertoja naisista julkaistaan vähemmän kuin miesten, tiedämme. Viime aikoina olemme onneksemme saaneet elämäkertoja ja autofiktioita naistaiteilijoista, mutta entä muut suomalaiset naiset, alojensa huippuosaajina?

Puutetta paikkaa nyt lukemani kirja. Ja napakasti. Tiedenaisia on kooste 15 suomalaisen tutkijanaisen työstä ja urasta, ja se lyö ällikällä. En tiennyt, millaista maailmanluokan osaamista suomalaisilla naisilla on uuden energian tuotannossa, terrorismin tutkimuksessa, syöpähoidoissa ja monella muulla ns. kovalla alalla, kulttuurintutkimusta unohtamatta.

Naiset kertovat työstään hehkuttelematta. Tutkimus on heille arkea, meille muille muuta; ehkä jopa jotain, jolla ihmiskunta pystyy jatkamaan elämää, tällä pallolla tai muualla. Silti he ovat tavallisia naisia, joilla on perhe, harrastuksia ja muuta työn lisäksi. Ehkä juuri se on heidän salaisuutensa? Ei tässä mitään erikoisia olla, vaikka maailmaa muutetaankin. Tulee Nopolan Sinikka mieleen. Ei tehrä tästä ny numeroo. (emme edelleenkään ole huvittuneita visiosta, jossa Tampere on Suomen pääkaupunki sadan vuoden kuluttua). Mutta vakavaan asiaan palataksemme:

"- Tutkimustyössä saa tottua siihen, että 90 prosenttia kaikesta menee pieleen: kokeet epäonnistuvat tai niiden toistaminen ei onnistu. Eikä kaikelle löydy aina selitystä. Silloin tarvitaan suomalaista sisua. On oltava lujana eikä saa luovuttaa."

Näin sanoo Joy Wolfram, joka tutkii syövän parantamista nanolääketieteen keinoin. Kuten muidenkin haastateltujen, huippu-ura on tehty pääosin Suomen ulkopuolella, Yhdysvalloissa tai vaikka Kiinassa. Läpimurto on odotettavissa, tai sitten ei - kokeet ja tutkimus auttavat silti eteenpäin, kuka mahdollisen lopputuloksen tekeekään. On myös siedettävä odotusta, ja sitä, ettei oma nimi välttämättä väiky otsikoissa, kun läpimurto tapahtuu.

Leena Malkki tutkii terrorismia.

"Tutkijan näkökulmasta terrorismi ei ole koskaan väkivaltaa väkivallan vuoksi vaan viestintää väkivallan avulla."

WTC:n iskujen aikaan vuonna 2001 Malkki työskenteli New Yorkissa ja oli tyytyväinen, ettei kukaan Suomessa vielä tiennyt hänestä mitään, niin ei tarvinnut kommentoida tapahtumaa. Hänen kommenttinsa myös kirjassa ovat hyvin maltilliset. Jotenkin tajuan tämän: kaikki työn ulkopuolinen häly veisi voimia ja aikaa itse asialta. Somenäkyvyys ei ole arvo tämänkaltaisista töistä puhuttaessa. Leena Malkki välttää adjektiiveja.

Päivi Onkamo, geenitutkija Helsingin yliopistolta, tuntee suomalaiset paremmin kuin me itse. Kovan faktan ja tutkimuksen valossa nykymuotiset rasistiset menkää kotiinne -kommentit ovat vitsi.

"Mutta voiko olla edes olla olemassa sellaista käsitettä kuin 'puhdas suomalainen'? - Kaikki ihmiset ovat sekoituksia, myös suomalaiset. Meistä kaikista löytyy jotain sellaista, mitä me emme olisi osanneet odottaa, kun mennään vaikka viisi sukupolvea taaksepäin. Puhumattakaan puolesta vuosituhannesta. 'Puhdasta suomalaista' - sellaista ei ole olemassakaan."

Kirjan tekstit kohteistaan ovat asiallisia, ilman krumeluureja ja kaunon kiehtovia keinoja: ne on tehty formaatilla, joka toistuu. Muoto ei ole tärkein, vaan sisältö, toisin kuin kaunokirjallisesti kunnianhimoisissa teoksissa. Jutut ovat tiiviitä ja keskittyvät olennaiseen: työhön, jota nainen tekee. Uraan, ja siihen, mitkä asiat sen kehkeytymiseen ovat vaikuttaneet, kuten lapsuus. Miten elämä vaikuttaa työhön, ja mitkä ovat ratkaisut. Kaikkea ei tietysti sanota, mutta rivien välejä voi lukea. Ainakaan perhe ei näytä haittaavan urantekoa, jos nyt jotain yleisvaikutelmaa haetaan. Eikä mukavakaan tarvitse olla, jos on jokin kirkkaampi päämäärä.

Mutta töitä pitää tehdä, ja paneutua, intohimolla. Lopulta menestyksessä on kyse omista ratkaisuista, mikä on voimaannuttava ajatus: saat sen minkä haluat. Ja kun rohkeasti käytät lahjojasi, voit saavuttaa paljon. Tarinat ovat vakuuttavia ja vaikuttavia asiassaan, jonka kärki on selkeä: meillä Suomessa on maailmanluokan huippuosaamista. Monella alalla, monen naisen voimin. Vierastan sukupuolittamista, mutta olkoon, koska aihe ja kohteet ovat niin huippuja. Miesten tarinoita löytynee muualta. Suuri ihailuni ja kiitos kirjan naisille, ja muille, joita ei edes mainita. Ja kiitos kirjan koonneille, tutkimustyötä näkyväksi tehneille toimittajille.

Kenelle: Menestystarinoita etsivälle, naisesimerkkiä kaipaavalle, suomalaisesta osaamisesta ylpeille, feministeille (tämän kovempaa faktaa naisoikeuksien asiasta ei löydy!).

Vietämme parhaillaan kansallista tietokirjaviikkoa tapahtumineen. Tänään Yle Aamussa tietokirjoista keskustelivat Karo Hämäläinen, erinomaisen Paavo Nurmi -autofiktioelämäkerran kirjoittaja (ks. myös hänen muut kirjansa) sekä kirjabloggari Esko Juhola. Esko mainitsi muun muassa Katarina Baerin (lausutaan Beer, opin) He olivat natseja, mistä iloitsin - loistava tietokirja, joka lisää faktaan kirjoittajan henkilökohtaisen näkökulman. Tämän keskustelijat totesivat olevan yksi tietokirjojen nykypiirteitä, perusfaktan kertomista väheksymättä, mutta tietokirjan käsite laajenee. Myös Risto Isomäen Kuinka Suomi pysäyttää ilmastonmuutoksen mainittiin. Olen lukenut, lue sinäkin: kovaa faktaa ja asiantuntijanäkemystä. Aiempi Viiden meren kansa jättää enemmän tilaa tulkinnoille, mutta hurjan kiehtova sekin, kun tietää, kuka puhuu ja millä tietämyksellä. Näin voisi olla ja ehkä onkin, vaikka osa on fiktiota.

Tietokirjojen lukeminen on työläämpää kuin romaanien. Pitää ajatella enemmän, pitää käyttää enemmän aikaa. Kumpaankaan ei kiireiselle ole paljon mahdollisuuksia, mutta aina kun on, se palkitsee monin verroin, kuten Tiedenaisia. Olen nyt paljon sivistyneempi ja tietoisempi siitä, mitä suomalaiset naiset ovat saaneet aikaan. Ja ylpeämpi. Tämä kirja on tarpeellinen, jos ei jopa välttämätön.

Toimittajat Riitta Korhonen, Helen Partti, Riitta Saarinen, valokuvaaja Liisa Takala: Tiedenaisia. Suomalaisia tutkimuksen ytimessä. Docendo 2019.


Helmet-haaste 2019 kohta 34: kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia, ja se on julkaistu tänä vuonna (49). En ole lukenut muiden kirjoittajien kirjoja aiemmin (25) kuin Helen Partin, ennen Moster, ja se ehdottomasti käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa (11). 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti