Olga Tokarczuk: Vaeltajat

Aika, paikka ja liike. Niissä elementeissä elää kirjan kertoja, nimetön nainen, jolta omien sanojensa mukaan puuttuu juuria kasvattava geeni. Liekö geneettistä vai opittua - hänen vanhempansa muuttivat usein - mutta ainoastaan matkalla ollessaan nainen on olemassa. Satunnaiset pysähdykset hanttihommissa rahan hankkimiseksi ovat vain todellista elämää haittaavia lyhyitä katkoksia.

Kiehtova, vaikka yksinäiseltä vaikuttava elämäntapa, johon nainen meidät tutustuttaa, sisältää paljon havaintoja ja ällistyttäviä tarinoita, joita nainen pohtii. Häntä harmittaa, ettei yliopistokoulutuksesta huolimatta omaa ammattia, ja tekee sen vastineen kirjoittamisesta: hän kirjoittaa havaintonsa muistivihkoon, ehkä kirjaksi. Saamme lukea muun muassa käsitteestä nimeltä matkapsykologia, joka opastaa:

"Totuus ei löydy asioiden peräkkäisestä järjestyksestä vaan niiden sijainnista suhteessa toisiinsa. Siksi matkapsykologia kuvailee ihmistä samanarvoisissa tilanteissa eikä yritä antaa hänen elämälleen edes summittaista jatkuvuutta. Ihmisen elämä koostuu tilanteista. Sen sijaan on olemassa tietty taipumus käyttäytymisen toistamiseen. Tämä toisto ei kuitenkaan merkite, että elämä muodostaisi johdonmukaisen kokonaisuuden."

Lause kuvaa myös käsillä olevaa kirjaa. Tilanteita, historiasta, nykyhetkestä, Euroopasta, Venäjältä. Kuulemme riemastuttavan tarinan valaanpyytäjä Erikistä, josta tuli lossikuski (Erikillä oli teoria, jonka mukaan lautoilla matkustaminen siloittaa aivojen poimuja, eikä se ole hyvä juttu - en voinut välttyä ajattelemasta M/S Romanticia tai ylipäänsä autolauttoja, Erik saattoi olla oikeassa?), pelottavan tarinan naisesta ja lapsesta, jotka katosivat Kroatiassa mutta löytyivät; moskovalaisesta perheenäiti Annuskasta, joka kokeilee olla palaamatta kotiin ja paljon muita.

Opimme myös erilaisista oireyhtymistä. Paitsi matkailuun liittyvistä - Stendahlin syndrooma, Pariisi-syndrooma, josta etenkin japanilaiset turistit kuulemma kärsivät - myös kertojanaisen omasta, joka saa hänet viehättymään kaikenlaisesta oudosta ja karmivasta. (Mengelellä oli varmasti sama, tosin tuhatkertaisesti vahvempana). Naista kiehtoo ihmisruumis, sen sisältö, preparaatit. Tarkkojen lääketieteellisten kuvausten lukeminen välillä ellottaa, kirjana mieleen tulee Maylis de Kerangalin Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät. Vaeltajissa muun muassa löydetään akillesjänne ja haamusärky, jonka keksinyt Verheyen jutteli amputoidulle jalalleen, jota kuljetti mukanaan.

Isoista ajatuskuvioista pieniin, nainen kirjaa ylös kuulemansa, senkin, että eräs aasinkuljettaja kertoi hänelle aasien kanssa olevan "niin, että ne ovat melko hintava sijoitus, jonka saa takaisin vasta pitkän ajan kuluessa ja joka vaatii paljon vaivannäköä." Miten aasit liittyvät matkailuun - kasvattaja kierrättää turisteja niiden selässä. (Aasit pelkäävät amerikkalaisia ylipainon vuoksi.) Toisaalla nainen on listannut, että aasin potkuun kuolee maailmassa enemmän ihmisiä vuosittain kuin lento-onnettomuuksissa. Ei aasiaihekaan siis asiaanliittymätön ole, vaikka ensin siltä vaikutti!

Kirjailijan rikas kieli ilahduttaa - Erik luki kirjaa, asettui sen väliin kirjanmerkiksi... - tarinoiden lisäksi, jos kohta preparaattien ja sisälmyksien kuvaus osin äklöttää, vaikka samaa outoa matkaa tuntemattomiin määränpäihin niidenkin tutkiminen on. Ja outoja sanoja joutuu googlailemaan (Minun herkkyyteni on teratologista, monstrofiilistä.) eikä perinteistä juonta kannata etsiskellä, sillä teksti toimii kuten matkapsykologia sanoo "... minne tahansa olemmekin matkalla, olemme aina matkalla sitä kohti. 'Ei ole tärkeää, missä olen', ihan sama missä olen. Olen." 

Lukeminen vaati keskittymistä ja taukoja, ainakin minulla, tekstin sinkoillessa aiheesta ja paikasta toiseen, mutta kokonaisuus on kiinnostava, oudosti välkehtivä paketti tietoa ja mielikuvitusta. Nobel-voittajan työtä, siis maailman parasta kirjallisuutta? En vielä tämän kirjan perusteella luonnehtisi kirjailijan tuotantoa näin.

Kenelle: Matkustamisesta viehättyville, paikallaan pysymistä vältteleville, jatkuvaa liikettä pelkäämättömälle, hämmästyttävien tarinoiden ystäville.

Muualla: Myös Kirjaluotsi piti kiinnostavana vaikkei hullaantunut.

Olga Tokarczuk: Vaeltajat (Bieguni) Otava 2019. Suomennos Tapani Kärkkäinen.

Helmet-haaste 2020 kohta 32. Kirja on alun perin julkaistu kielellä, jota et osaa. Kirjailija on puolalainen.