Niillas Holmberg: Halla Helle; Ranta, Kanninen: Vastatuuleen

Saamenmaa kiehtoo etelän poikaa Samua. Hän lähtee pohjoiseen, opettelee pohjoissaamen alkeet Inarissa ja onnistuu saamaan työpaikan Utsjoen kirjastosta. Papin poikana ja psykologian alkeita tutkineena nuorta miestä pohdituttavat syvästi monet maailman asiat. Etenkin eräs Elle, maassa ja maailmalla kuulu saamelainen ITE-taiteilija, johon hän toivoo pääsevänsä tutustumaan. Ja pääseekin. Mutta Samun matkan varrella on paljon muutakin. 

"Luulen, etten ole koskaan kävellyt pakoon itseäni, ainostaan muita. Onnistuessaan kävely on kuin oleskelu kirjastossa - varmuus siitä, ettei kukaan häiritse. Toisaalta kävellessä on vaikea keskittyä ajattelemaan yhtä asiaa. Miete vaihtuu mutka mutkalta, näkymä näkymältä. Ehkä se juuri on sitä liukenemista." 

Alkuperäiskansan kulttuuri alkaa avautua kirjojen ja kertomusten lisäksi arjen kautta. Kyllä Samu saamelaisia haluaa ymmärtää, mutta on kriittinenkin.

"Eiköhän se on historian ja nykypäivänkin valossa selvää: saamelaiset ovat käytännönläheinen kansa aasta ööhön. Silti nuoret vastustavat tuulivoimaloita ja kaivoksia kuin olisivat joitain kodassa asuvia viattomia lapsukaisia, joilla ei ole kulutusyhteiskuntaan osaa eikä arpaa. Lisäksi itketään, ettei suullista perimätietoa oteta lukuun päätöksenteossa. En tajua, miten tieteellisen tutkimuksen ja statistiikan aikakautena voi edes olettaa, että päätöksiä tehtäisiin kuulopuheitten perusteella."

"Valtio on tietyllä tapaa katsottuna yritys, joka markkinalakien säätelemänä tavoittelee loputonta kasvua. Me taas olemme luonnonvaroiltaan hulppeaa maata asuttava kansa, joka haluaisi itse päättää maankäytöstä - kansarassukka, joka ei oikein ymmärrä ekstraktivismin eli luonnon resurssien hyväksikäytön päälle." 

Saamelaisten mielestä heidän kulttuuriaan ei huomioida eikä heidän näkemyksiään tai tuhannen vuoden kokemustietoa pohjoisen luonnosta oteta lukuun valtion päätöksissä. Vastustusta on aiheuttanut uusi kalastuslaki, jossa "metsähallitus on laittanut paikalliset kilpailemaan samoista kalastusluvista ulkopaikkakuntalaisten kanssa." Kun uutta tuulivoimapuistoa suunnitellaan poronhoitoalueelle, sitä perustellaan niillä normaaleilla syillä: työpaikoilla ja ilmaston asialla. 

"Johan nyt sankareita leivotaan meistä jokisaamelaisista. Ensin me pelastetaan Atlantin lohi ja nyt meille asetellaan jo koko maailman ilmaston pelastajan viittaa." 

"- Eiks luonto ookkaan teille kaikki kaikessa? Oootteko te ainoita jotka saa vastustaa luonnon kuormittamista? Vaikuttaaks esim. ilmastonmuutos vain teihin? Eikö halukkaat ja vapaaehtoiset saa auttaa teitä teiän maitten suojelemisessa, vain onko se jotenkin exclusive? - Tuo justiinsa! Elle tiuskaisee. - Kiitos esimerkistä. Just tuo vitun auttamisasenne on se, mistä mie puhun. Mehän ollaan lapsia, joita pittää suojella itteltään, jottei me poloset vaan sotketa omaa hiekkalaatikkoamme!" 

Saamelaiskäräjät eivät toimi, sillä siihen on valittu henkilöitä, jotka eivät ole saamelaisia heidän oman määritelmänsä mukaan. Määritelmän sisällöstä keskustellaan kiivaasti. Kolonialismin ruma pää heiluu valtaväestön sitä heilutellessa mielensä mukaan, ja aktivistit puhuvat dekolonisaatiosta; kolonialistisen vallan purkamisesta ja korvaamisesta alkuperäiskansan syrjäytetyillä yhteiskuntarakenteilla*. 

Myös Elle on aktivisti, mutta kärsii burnoutista. Hänessä tiivistyy kirjan kuvaama keskeinen ongelma: miten elää perinteen mukaan tässä ajassa? Ristiriita on iso ja terävä, eikä ole ihme, että se hämmentää ja masentaa asianosaisia. Elle on kuin saamelaisuuden symboli: mahtava esitellä maailmalle, mutta utsjokisessa kaksiossa elämä on erilaista.

Holmberg kokoaa yksiin kansiin saamelaisuuden nykypäivän poliittiset, henkiset, taloudelliset ja ympäristölliset haasteet sekä runsaasti saamelaismytologiaa, jonka hän ohimennen yhdistää maailmanhistoriaan, kuten egyptologiaan. Samalla hän kertoo muutaman erikoisen kasvutarinan ja onnistuu ujuttamaan mukaan niin Freudit kuin Jungit sekä paljon kirjallisuusviitteitä pohjoisesta kertoviin teksteihin, etenkin Lapin pappien kirjoittamiin. Lukija pääsee myös tulkitsemaan runoja (mikä oli yllättävän kiintoisaa) ja unia ja kurkkaamaan saamelaislasten ajanviettoon. Muun muassa.

En äkkiseltään muista vastaavantyyppistä romaania lukeneeni. Kirjassa on kännömäistä runsautta, paljon tietoa ja tarinoita, myyttejä ja arkea yhdessä paketissa. Sisältö on lukijalle palkitsevaa oivalluksenvaroineen, kieli kekseliästä ja helppoa lukea. Välillä politiikkaa vyöryy riveiltä suorastaan luennoivasti, mutta ainakin viesti tulee selväksi. Aihe suorastaan huusi kirjoittamista, ja Holmberg toteutti sen yli odotusten omaperäisellä tavallaan. Mahtava kirja, joka saisi olla kouluissa toisen asteen pakollinen luettava, kun alkuperäiskansoista puhutaan. 

Löysin kirjan niin, että aloin kuunnella Tommy Orangen intiaaneista kertovaa kirjaa Ei enää mitään. Ei oikein napannut, ja tajusin, että en tiedä edes oman maan alkuperäiskansan tilanteesta paljoakaan. Miksen siis lukisi Holmbergia? Ja kun se osoittautui antoisaksi, kaivoin esiin myös parin vuoden takaisen tietokirjan samasta aiheesta: 

Kukka Ranta ja Jaana Kanninen tarttuivat haasteeseen, jota aiemmin ei ollut selätetty: kirja siitä, mitä saamelaiset haluaisivat suomalaisten itsestään tietävän. Vastatuuleen kertoo siitä, millaista alkuperäiskansan jäsenten elämä on, mihin heidän elämäntapansa ja ajattelunsa perustuvat ja millaisia ongelmia he vähemmistönä kohtaavat. Saamelaiset kertovat haastateltuina näkemyksensä valtion toimista ja niiden vaikutuksista, eikä näky ole kaunis.

Siinä missä Holmberg käyttää kaunokirjallisuuden keinoja, Vastatuuleen selvittää faktoja samasta asiasta puhumiseen. Se jaottelee aiheensa kahdeksaan eri alueeseen, joita ovat muun muassa saamelaisuuden määritelmä, kieli sekä "arktinen painajainen" eli suunnitelma Jäämeren junaradasta. Lähteet, hakemisto ja sanasto auttavat lukijaa, samoin pari karttaa, joita jo Halla Hellettä lukiessa kaipailin (*dekolonisaation määritelmä  napattu tästä kirjasta).

Nämä kaksi kirjaa sopivat yhteen kuin vakka ja kansi. Olisiko romaani tietovakan kansi? Myös kirjankansiltaan komea ja yhteensopiva pari. 

Kenelle: Alkuperäiskansoista kiinnostuneille, Lapista lumoutuneille turisteille, valtiollisille päättäjille ja lainlaatijoille, tiedonhaluisille. 

Muualla: Holmberg on saanut hienosti nivottua esikoisromaaniinsa monipuolisen osaamisensa ja taustansa, sanoo Kirjaluotsi, vaikka huomauttaa kerronnan menevän välillä oppikirjamaiseksi yliselittämiseksi. 

Ylen juttu Vastatuuleen-kirjasta. Petra Laitinen, saamelainen itsekin, sanoo, että aivan jokaisen suomalaisen pitäisi lukea tämä kirja, ja kertoo jutussaan miksi. 

Niillas Holmberg: Halla Helle. Gummerus 2021. Kansi Jenni Noponen. 

Kukka Ranta, Jaana Kanninen: Vastatuuleen. S&S 2019. Kansi ja esilehdet Jussi Kaakinen.

Helmet-haaste 2021 kohdat 47 ja 48: kaksi kirjaa, jotka kertovat samasta aiheesta. Sopii myös kohtiin 8, kirja, jossa maailma on muutoksessa, ja 34, luontoa tarkkaillaan. Holmbergin kirja on ilmestynyt 2021, kohta 49, Vastatuuleen-kirjassa on kaksi kirjailijaa, kohta 25.