Hans ja Ingunn ovat vakiintunut pari, jolla asiat ovat hyvin. Seksikin sujuu. Kunnes tapahtuu jotain. Hans näkee itsensä ystävän häistä kuvatulla videolla ja järkyttyy.
"Hän puhui tai huusi jollekulle joka seisoi hieman kauempana, hänen oli korotettava äänensä saadakseen sen kantamaan nurmen vastakkaiselle reunalle. Hän muisti kenelle hän huutanut ja miksi, hän tervehti erästä asiakasta, matkapuhelinyhtiön viestintäpäällikköä, heillä oli aina tapana sanailla toisilleen humoristiseen sävyyn mutta nyt hän vain katsoi kummeksuen omia kasvojaan, ne näyttivät hänen mielestään niin itsetietoisilta ja haavoittuvilta, niissä oli eräänlaista kypsää makeutta, johon hän oli joskus törmännyt muiden aikuisten miesten kohdalla mutta jota hän ei ollut koskaan uskonut näkevänsä itsessään. Onko minusta tullut tuollainen, Hans ajatteli, noin alaston ja epätoivoinen?"
Onko kyse paljon puhutusta viidenkympin villityksestä? Ingunn toteaa muutoksen miehessään tämän tutustuttua Harrietiin.
"Voi Hans. Kyyneleet kihosivat hänen silmiinsä. Hansin olisi pitänyt kuulla se ja potea huonoa omaatuntoa hänen epätoivostaan, hänen murehtimisestaan, hänen hämmennyksestään. Kuinka mies saattoikin olla niin tyhmä. Oliko tämä tosiaan niin tyhmä? Luuliko Hans, ettei hän huomaisi mitään? Hän nosti kädet kasvojensa eteen ja haistoi niitä, itseään. Hän tuoksui samalta kuin aina, hän oli olemassa, riippumatta siitä mitä Hansille tapahtuisi."
Teini-ikää lähestyvä tytär Kristina muuttuu sulkeutuneemmaksi, ei jaa enää kaikkia ajatuksiaan vanhempiensa kanssa.
"Eikä Hansilla ollut aavistustakaan miten tyttö puhui oman päänsä sisällä, millainen oli Kristinan mielessään käymä dialogi josta muodostui se todellinen elämä, jonka hän yhä enenevässä määrin piti omana tietonaan."
Hans rimpuilee ristikkäispaineissa. Hän rakastaa Ingunnia, mutta riittääkö se?
Pidän paljon Gulliksenin suorasta tavasta kuvata miehen sielunelämää. Se on todentuntuista, siksi koskettavaa. Selkeää, riittävän tarkkaa sortumatta jaaritteluun. Myös seksikuvaukset ovat luonnollisia, vaikka Hansin ja Harrietin kohtaamisissa on eroottisen jännitteen lisäksi koomisia piirteitä. Avioliittotarina nappaa vastustamattomasti mukaansa ja kuljettaa vaivatta kohti loppuaan, joka sekin vaikuttaa luonnolliselta. Ehkä Hans olisi eri mieltä.
Kenelle: Avioliitossaan turhautuneille, eronneille, parisuhdeviihteen ystäville, miehen tunteita tulkitsevalle.
Kertomus eräästä avioliitosta -postaus kertoo lisää kirjailijasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti