Elävää kuvaa

torstai 10. maaliskuuta 2022

Colson Whitehead: Nickelin pojat

Nickelin koulukoti oli kurja paikka sinne joutuneille pojille. Kirja kertoo Elwoodin epäonnesta, joka vei hänet floridalaiseen laitokseen vuosiksi. Jonkinlaista ruokaa siellä sai, ja makuusijan, jopa opetusta, mutta paljon joutui sen eteen tekemään. Kestämään raskasta työtä, kiusaamista ja väkivaltaa paitsi toisten asukkaiden myös ohjaajien taholta. Hurjaa on se, että koulu tai sen malli on ollut oikeasti olemassa. Todellisesta Dozier-koulusta kuultuaan kirjailija sai innoituksen kertoa näistä opinahjoista maailmalle fiktiivisenä tarinana, sepitetyin henkilöin. 

1960-luvulla rotusorto oli laillista, ja mustat pojat, kuten Elwood, olivat jo tottuneet kaltoinkohteluun. Ei valkoisilla paljon helpompaa koulussa ollut, mutta Elwoodin kohtalo on erityisen epäreilu, hän kun oli jo ehtinyt suunnitella itselleen parempaa elämää ja koulunkäynnin jatkamista eikä tehnyt mitään sitä vaarantaakseen. Paitsi yhden harkitsemattoman, viattoman teon. 

Elwood on nokkela ja havainnointikykyinen kaveri, jolla on vahva oikeudentunto, mutta - tai ehkä juuri siksi - sopeutuminen koulukotiin on vaikeaa. Hän ystävystyy Turnerin kanssa, joka on rempseä ja itsevarma. Turner toteaa ensisanoikseen Elwoodin syövän "puuroa niin kuin se olisi äidin tekemää."

"Kuka oli tämä poika, joka puhui hänen äidistään? - Mitä? Poika vastasi: - Älä käsitä väärin. Tarkoitin vain, etten ole nähnyt kenenkään syövän tätä sapuskaa tuolla lailla - ihan kuin se olisi hyvää."

Toinen kaveri on Musta Mike, omanlaisensa onneton sankari hänkin. Poikien elämä on yhtä selviytymistaistelua, kaikkine nikseineen, joita nuoret vain saattavat keksiä ohjaajien kiusaksi ja omaksi (mitättömäksi) edukseen. Saippuaa syömällä saa vatsataudin, jonka turvin voi levätä työnteosta lääkärin luvalla pari päivää, siihen malliin. Elwood pitää lukemisesta, mutta kirjoja ei koulussa juuri näe. Eikä paljon muitakaan tarvikkeita, joita opiskeluun tai elämiseen kipeästi tarvittaisiin. Kummallista sinänsä, sillä koulu saa hyvät avustukset ja lahjoituksiakin: hyöty niistä valuu muualle kuin oppilaiden kasvattamiseen.

"Pakoa saattoi yrittää ja toivoa parasta. Jotkut onnistuivat. Useimmat eivät."

Raju ja elävä kertomus nuorten maailmasta, jonka ei toivoisi olevan totta. Tunnelmat välittyvät aitoina, ihmiset ja ympäristö piirtyvät kovin ja tarkoin viivoin lukijan silmien eteen. Lajimme raakuus ja ahneus, se on loputonta! En voi uskoa, että vastaavissa olosuhteissa kasvaneista lapsista tulisi ehjiä ja onnellisia aikuisia. Ehkä jotenkuten pärjääviä kuitenkin, parhaassa tapauksessa. Jos selviää hengissä. 

"Pojat olivat ongelma vielä kuolleinakin."

Pulitzer-palkittu Colson Whitehead on yksi kevään 2022 Helsinki Lit -tapahtuman ulkomaisista kirjailijavieraista. Etenkin hänen kirjaansa Maanalainen rautatie on menestynyt ja kehuttu, ja siitä on tehty myös tv-sarja. Viimeisin suomennos, Markku Päkkilän sekin, Harlem Shuffle ilmestyi tämän vuoden alussa.

Kenelle: Kurjia kohtaloita kestäville, silmiä sulkemattomille, amerikkalaisen nykykirjallisuuden ystäville. 

Muualla: Kirjaa on luettu paljon, muun muassa Annelin kirjoissa ja Lukutuulia-blogissa, joka sanoo kirjaa vaikuttavaksi ja koskettavaksi.  

Colson Whitehead: Nickelin pojat (The Nickel Boys). Suomennos Markku Päkkilä. Otava 2020.


11 kommenttia:

  1. Whitehead on vielä kunnolla kokeilematta. Maanalainen rautatie jäi kesken heti alkuunsa kun lukujumi iski. Haluaisin kuitenkin päästä perille, että missä näistä on kyse. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ajatellut, että Maanalainen rautatie pitäisi lukea ennen sitä kirjailijavierailua. Vaikka voi olla aika rankka?

      Poista

  2. Kyllä: "nuorten maailmasta, jonka ei toivoisi olevan totta!" Whitheadin kirjailijanote puri lujasti ja sydämeenkäypästi, ja oma mieli kiertyi voimakkaasti Elwoodin tarinan haluamiselle voittajapuolelle.

    Whiteheadin uudenoloinen tyyli vakuutti ja tykästyin suuresti tähän sivumääräänsä suurempaan teokseen ja Whiteheadin tapaan lähestyä lukijaansa hänelle tilaa antaen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elwoodilla ei ollut helppoa! Vasta yhden Whiteheadin lukeneena olen vakuuttunut hänen taidoistaan. Eläväistä kerrontaa.

      Poista
  3. Whiteheadista on tullut yksi lempparikirjailijoistani Toni Morrisonin tapaan. Britt Bennetin esikoiskirja on myös todella lupaava. He kaikki kirjoittavat mustien kokemasta rasismista, mutta myös yhteiskunnan muutoksista.
    Nickelin pojat meni suoraan sydämeeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Britt Bennetiin kirja on tosiaan hieno! Ja aihe on tärkeä, surullista kyllä, edelleen, vaikkei niin läheinen täältä katsoen. Toisaalta, syrjimisaihe on yleismaailmallinen eikä ilmiönä vähenemään päin.

      Poista
  4. Pidin kirjasta todella paljon. Myös Whiteheadin Harlem Shuffle on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Olen samaa mieltä kuin Mai, Whitehead taisi nousta yhdeksi suosikkikirjailijakseni Toni Morrisonin ohella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. OK, uskon sinua, Harlem Shuffle siis lukulistalle, kiitos vinkistä!

      Poista
  5. Ai että odotan innolla Helsinki Litin keskusteluja! Douglas Stuart, Bernardine Evaristo, Maaza Mengiste, Karina Sainz Borgo ja todellakin Pulitzer-voittaja Colson Whitehead. Aivan epätodellinen olo, kun ajattelee näitä kaikkia viime vuosien suosikkejani Bio Rexin lavalla.

    Maanalaisen rautatien luin viisi vuotta sitten ja vaikutuin. Sen ohi eivät aivan yltäneet tämä Nickelin pojat eikä Harlem Shuffle, jonka juuri luin. Vaikka erinomaisia ovat nekin! Harlem Shuffle on kevyin näistä kolmesta, vaikka siinäkin rotusortoa ja väkivaltaa käsitellään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä, odotan kovasti Litiä. Ja pakko kehaista, sä olet erinomainen bongaamaan hyvät kirjat jo ennen niiden suomennoksia!

      Poista
  6. Whitehead on tällä hetkellä yksi suosikeistani. Aiheet ovat rankkoja, mutta teokset niin tarpeellisia. Harlem Shuffle odottaa jo kirjastossa.

    VastaaPoista