Deborah Levy: Elämisen hinta, Omistuskirjoituksia

Omaelämäkerrallisen trilogian toisessa osassa kulminoituu monta asiaa, joita Mitä en halua tietää pohjusti. Nyt lontoolaisen Levyn on pakko kohdata asioita, joita ei haluaisi. 

"Itkin kuin nainen, kun minulle valkeni, että avioliittoni oli ohi. Olen nähnyt miehen itkevän kuin nainen, mutten ole varma, olenko nähnyt naisen itkevän kuin mies."

On muutettava kahden tyttären kanssa uuteen kotiin. On hoidettava kuolevaa äitiä. On kirjoitettava, hankittava elantoa, huolehdittava viemäriputkista, lämmityksestä ja pyörän ketjuista. Ja monesta muusta.

"Kun irtautuu rakkaudesta, elää riskitöntä elämää. Mitä mieltä on sellaisessa elämässä?... Kyllä, joskus on tosiaan ahdistavaa kokea tunteita. Muutamien viime kuukausien ajan olin yrittänyt olla tuntematta mitään."

Kun puitteet on saatu kuntoon, jopa kirjoituspaikka on löytynyt - kylmä vaja - ajankohtaistuu myös haave elokuvakäsikirjoituksen teosta. Tapaamisia asian tiimoilta, ei etenemistä. Leipä pöytään tulee toistaiseksi kirjallisuuden opettamisesta, näytelmäkäsikirjoituksista ynnä muista kirjoitustöistä ja keikoista - en tiedä, maksetaanko niistä. Levy käy Eurostarilla Pariisissa kirjailijatapaamisessa kirjansa Uiden kotiin ilmestyessä ranskaksi, ja lukemassa kirjaansa ääneen Berliinissä. Kuin kaiken ohessa.  Kodin, avioliiton ja äidin menetys ovat isoja painoja, joiden alla kulkua keventävät ystävät, vaja ja sähköpyörä. Ja tietysti oma luova työ ja ajattelu. 

Kolmannessa osassa tytöistä on kasvanut nuoria fiksun oloisia naisia, jotka naureskelevat äitinsä innolle kasvattaa banaanipuuta. Kolmas lapsi, he sanovat. 

"Eläisin pian yksin. Jos olinkin rakentanut uuden elämän sen jälkeen, kun olin eronnut lasteni isästä, minun täytyisi ilmeisesti tehdä sama pian uudestaan, viisikymmentäyhdeksänvuotiaana. En halunnut ajatella asiaa, ja niin ryhdyin pakkaamaan muutamia tavaroita, jotka aioin viedä uuteen kirjoitusvajaani."

Levy on menestyvä ja tunnettu kirjailija, jolla on kaikkialla tuttavia ja ystäviä, jopa oma assistentti. Silti häntä edelleen mietittyvät perustavanlaatuiset asiat naisen roolista - hän miettii paljon Simone de Beauvoiria - ja oikeudesta olla oma itsensä. Heikkouden ja vahvuuden tasapaino. Ideoiden ja käytännön suhde myös, tulkitsen. Kun on jotain tavoiteltavaa, on toivoa? Ikääntyminen näkyy sen pohtimisena, mitä kaikesta jää käteen: mikä on lopullinen omaisuusportfolio? 

"Jos ajattelee syvästi ja vapaasti ja suhtautuu ajatteluunsa vakavasti, lähestyy samalla aina elämää ja kuolemaa ja kaikkea sitä mitä ohitamme matkan varrella."

Hän kiinnittyy mielessään taloon. Ei todelliseen, vaan kuviteltuun, jonka hän muovaa mielessään, jopa sisustaa sitä huolella, laittaa puutarhaa. Unientulkinnassa sanotaan talon symboloivan ihmistä itseään, tässä lienee kyse samasta. Samastun, myös minulla on kuviteltu paikka, jota sisustan. En siksi, etten viihtyisi todellisuudessa, vaan muusta syystä. Identiteetin rakentamista tai jotain sellaista. 

Trilogian kirjat saavat ajattelemaan ja kertovat erilaisesta elämästä kuin oma elinpiiri ja siksi kiehtovat, tyylikkään pelkistävällä tyylillään, mikä kaikki viehättää. Perusasiat, kuten oman tilan tarve (talon, huoneen) ja vastuun rajat perheessä ovat tuttuja, joten samastumisen paikkojakin löytyy. Mutta luulen, että eniten Levyn trilogiasta saavat irti fiktiota kirjoittavat ihmiset tai heidän läheisensä, sillä hän pohtii paljon tekstien tekoa, kirjoittamista työnä ja elämäntapana. Hän on niin läpikotaisin kirjailija, ettei noita kahta voi erottaa. 

Kirjailijoiden uudella tavalla kertomia elämäntarinoita on tullut julki ja viime aikoina luettua useita, kuten Tove Ditlevsenia ja Annie Ernauxia. Myös Rachel Cusk on kirjoittanut omasta elämästään, vaikka suomennettu Ääriviivat-trilogia ei sellainen olekaan, vaan oikeastaan päinvastoin: siinä häivytetään kertojaa tarinasta. En silti voinut olla ajattelematta - vaikkei näin saisi tehdä - että Fayessa on varmaan paljon kirjailijaa itseään. 

Kenelle: Kirjoittajille, persoonallisen tyylin arvostajille, kirjailijaelämään kurkistaville, elämää kokeneille tai kokemusta kartuttaville. 

Muualla: Tuijatalle kolmas kirja toi iloa ilmaisutaidosta ja rakkaudesta elämän keskeneräisyyteen – kirjoittamiseen osana sitä. Häneltä löytyy myös juttu trilogian edellisistä osista.

Deborah Levy: Elämisen hinta. (The Cost of Living). S&S 2021

Deborah Levy: Omistuskirjoituksia. (Real Estate). S&S 2022 

Kirjat on suomentanut tyylikkäästi Pauliina Vanhatalo. Trilogian ulkoasu ja taitto Jukka Iivarinen.