Elävää kuvaa

perjantai 29. maaliskuuta 2024

Nathan Hill: Wellness

Pitkästä aikaa kunnon nautinnollinen suuri amerikkalaisromaani! Sivuja yli 600, joten antaa tilaa uppoutua. Ja on juonellinen niin, että mukaan on helppo heittäytyä, vaikka se kertoo samalla myös monesta muusta teemasta kuin Jackin ja Elizabethin suhteesta, joka on romaanin kivijalka.

Molemmat ovat muuttaneet Chicagoon nuorina, päättäväisesti elämänsä itsellisinä rakentajina. Menneisyys ja lapsuudenperheet ovat saaneet jäädä. Vihdoin saa elää kuten itse haluaa! Kun sattuma törmäyttää heidät toisiinsa, alkaa pitkä liitto, jonka aikana he muuttuvat ja oppivat toisistaan mutta lopulta eniten itsestään ja motiiveistaan.

Luonteenpiirteet kummaltakin tulevat lukijalle tutuiksi, jo lapsuuksien kuvailujen kautta. Elizabethin tapa ottaa maailma haltuun on opiskella, tutkia, hankkia tietoa toimintansa pohjaksi. 

"- Hetkinen, Jack sanoo. - Onko sinulla neljä pääainetta? - Viisi, jos lasketaan teatteri, johon minulla ei ole mitään lahjoja mutta josta nautin kumminkin. - Olet siis nero. - Olen lähinnä sinnikäs, Elizabeth sanoo. - Minulla on hyvä pää mutta sitäkin parempi työmoraali. - Juuri noin nero sanoisi.  - Lisäksi opiskelen sivuaineena musiikinteoriaa ihan vain huvikseni. Ja aion luultavasti ottaa myös muutaman kurssin etnografista sosiologiaa. Käytännössä opiskelen koko ihmiseloa ja lähestyn sitä kaikista mahdollisista suunnista. 

Ja seurannut hetken hiljaisuus sai hänet välittömästi katumaan, että hän sanoi niin - opiskelen koko ihmiseloa - miten mahtipontista! Miten omahyväistä! Jack katselee häntä kauhistuttavan pitkään, ja Elizabeth pelkää, että on pilannut illan olemalla ylimielinen tai että Jack aikoo pilata illan olemalla yksi niistä masentavista tyypeistä, jotka säikkyvät hänen kunnianhimoaan. Mutta Jack kysyykin: - Onko sinulla nälkä?"

Jack puolestaan on taiteilijaluonne, tunteella ja mielikuvituksella käyvä valokuvaaja.  

"Voi miten Elizabethkin haluaisi rakastaa tuolla tavalla: isosti, vaistonvaraisesti, ilman estoja, epävarmuutta tai sitä jatkuvaa, kutsumatonta epäilyä. Jackille kaikki tuntuu olevan niin helppoa, rakastaminen vailla huolta jälkiseurauksista. Hän puhuu aidosti ja pelon vääristämättä suoraan sydämestään, mikä tuntuu Elizabethista uskomattomalta taikuudelta."

Heistä tulee aviopari, heistä tulee Tobyn vanhempia. Heistä saattaa jopa tulla kodinomistajia. Mutta entä, kun onnellisuuden U-käyrä - tuo symboli sille, miten nuorena ja vanhana tyytyväisyys on korkeimmillaan, mutta välissä on väistämätön kuoppa - vajoaa matalimpaan keski-iän kohtaansa ja ihminen alkaa kyseenalaistaa kaiken siihenastisen? Pitkän liiton kokeneiden tai nähneiden on helppo samastua moneen. "He eivät ratkaisseet ongelmiaan, he vain tottuivat niihin."

On herkullista seurata parin kehitystä, mutta pelkkä löövstoori tämä ei ole. Molempien työn kuvaukset ovat kiinnostavia ja kertovat paljon paitsi tekijöistään myös ajastamme. Nimi Wellness viittaa Elizabethin samannimiseen työpaikkaan - ja tietysti yleisemminkin hyvinvointiin - jossa tutkitaan erilaisia "luonnonmukaisia" hoitoja ja lääkkeitä ja pyritään todentamaan niiden teho tai yleensä tehottomuus. Plasebon ihmeellinen voima kiehtoo Elizabethia, ja lukijaa myös. Jack etsii taiteensa ydintä. 

Amerikkalaisuus on läsnä hyvässä ja pahassa. Sen lukemattomat mahdollisuudet, toisaalta salaliittoteoriat ja nettialgoritmien pyhä valta, uuspuritaanisuus ja yliampuva vegeruoka muinaisviljoineen, pandemiat ja paskat isät, epäilyttävä kiinteistöbisnes ja upouudet Bemarit...  Tarina vetää vahvana kuin tavarajuna. Pidin ajankohtaisaiheiden monipuolisuudesta ja siitä, että teos katsoo ympäristöään monenikäisin silmin. Tosin ei kovin pitkälle omista ympyröistään (ajattelen senkin hyvin amerikkalaiseksi piirteeksi). Mutta ympyrät ovat riittävän suuret pitääkseen kiinnostuksen yllä. 

Toimi minulle paremmin kuin samantyyppistä amerikaneepossarjaa kirjoittavan Jonathan Franzenin teokset, joita en ole jaksanut lukea loppuun asti: yritin Vapautta, mutta sen haahuilu ja seksistä haaveilu tuntui vain jaarittelulta, jopa naiivilta. Myönnän, etten varmaan keskittynyt riittävästi saadakseni kokonaiskuvaa; ehkä yritän vielä Crossroadsia, josta olen lukenut innostuneita arvioita. Kannattaisiko?

Nathan Hill on tässä tyylilajissa hyvä vaihtoehto hänelle, jolle Franzen ei nappaa. Tai vaikka nappaisikin.

Kenelle: Aikalaisromaania kaipaavalle, kasvutarinoista kiinnostuneille, ilmiöitä miettiville, itsetuntemusta etsiville, kerrontaan heittäytyville.

Nathan Hill: Wellness. Gummerus 2024. Suomennos Antero Tiittula.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti