Samoin pirstoutuu seurustelusuhde, sillä Jennifer lopettaa sen päättäväisesti. Historioitsija Saul lähtee Itä-Saksaan tutkimaan kommunismin saavutuksia: ovatko ihmiset muurin takana vankeja vai turvassa muulta maailmalta? Ainakin he himoitsevat purkkiananasta ja länsimaisia farkkuja. 1980-luvulta alkavaa tarinaa ei voi suositella juonivetoisen ystäville, sillä hajoilu jatkuu. Itä-Berliinissä Saul tutustuu Walteriin ja tämän siskoon Lunaan, jolle Saul kertoo erostaan.
"Arvelin, että Luna suhtautuisi minuun aikaisempaa myönteisemmin, jos minua surettaisi. Sipaisin hiusteni latvoja ja suljin silmäni.
- Oletko kunnossa?
- Olen.
- Olinko?
Mikä oli totta? Olin kunnossa enkä kuitenkaan ollut. Vastaukset olivat rinnakkaisia kuten Abbey Roadin suojatien mustat ja valkoiset raidat. Mutta entä jos kieltävä oli tärkeämpi kuin myöntävä? Paljon tärkeämpi. Ja kuljinko kadun yli? Avasin silmäni."
Aika hajoaa kahtia, vuoden 1988 lisäksi vuoteen 2016, Stasin vakoilun ajasta shoppailuun Lidlissä. (Myös amerikkalainen muovipussi lennähtelee Saulin näkökentässä.) Välillä lukija on varma, että suuri osa kerrotusta on unta, ei tarinan jatkumoa. Osa ehkä on, tai sitten ei mikään. Ehkä kyse on Saulin "tiedostamattomista ajatusrikoksista":
"- Stalin oli perillä niistä ja halusi murhata jokaisen niihin syyllistyvän eli meidät kaikki.
- Niin no, sinun isäsi on aivan varmasti kuollut."
Saisipa päänsä sisälle nauhurin, joka tallentaisi kaikki lukiessa syntyneet ajatukset sellaisinaan. Postaus koostuisi vain tästä nauhoituksesta; se olisi rehellistä ja voisi olla kiinnostavaa luettavaa (tai sitten vain sekavaa)! Kirja-arvio kun tavallisesti on vain lyhyt kooste lukiessa heränneistä mietteistä, parhaimmillaan synteesi, joka yhdistää kirjan kuvailun ja lukijan aidon kommentoinnin. Jota laimentaa se, että usein on mahdotonta löytää sanat ajatuksille, joita lukiessa nousee.
Nauhurini ei ollut päällä nytkään. Näen kirjassa paljon vastakohtia ja törmäyttämistä. Länsi ja itä, eläminen ja kuoleminen, nainen ja mies, muistaminen ja unohtaminen, salailu ja rehellisyys. Ehjä vinyylilevy, rikkipoljettu vinyylilevy. Nykyisyys ja menneisyys.
"Walter nojautui eteenpäin ja suuteli minua kuin rakastettuaan maailmankellon alla rullalautailijoiden viilettäessä ohitsemme.
- Huulesi ovat ennallaan, hän sanoi kuin tekisi vieläkin muistiinpanoja minusta.
- Laaditko loppujen lopuksi katsauksen meidän talousihmeestämme?
- Laadin. Kuvasin myötämielisesti jokapäiväisen elämän realiteetteja DDR:ssä.
Walter nauroi verrattomaan tapaansa pää takakenossa ja uudet hampaat näkyen. Hyvin vilpittömästi ja seksikkäästi.
- Olet edelleen hullu.
- Niin olen. Ja rumempi kuin ennen.
- Ei, Walter sanoi. - Näen tässä vanhemmassa Saulissa jotain nuoremmasta mielipuolesta. Sinä näet jotain vanhemman Berliinin mielipuolisesta muurista."
Olisi kauheata nähdä kaikki, kuten kirjan nimi ehdottaa. Näemme sen, mitä haluamme nähdä. Myös tässä kirjassa, joka herättää uteliaisuuden outoudellaan, kuin vääristävän peilin kuva. On kiinnostavaa bongata siitä välähdyksiä Saulin maailmasta, hänen silmillään. Pidin, omaperäinen ote ja ajan siirtymät kiehtovat.
Kirjailijan aiempia teoksia:
Elämisen hinta, Omistuskirjoituksia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti