Muriel Spark: A Far Cry from Kensington, The Prime of Miss Jean Brodie

Nancy Hawkins, kertoja, palaa tarinassaan reilun 30 vuoden taakse, 1950-luvun alun Lontoon Kensingtoniin, jossa hän asui nuorena leskirouva Millyn talossa. Talossa asui monia muitakin vuokralaisia, joihin saamme tutustua. 

Mrs Hawkins, joksi kaikki kertojaamme puhuttelivat, työskenteli kustannusalalla. Lyhyt avioliitto oli päättynyt miehen kuolemaan sodassa. Saman kohtalon jakoivat monet naiset tuohon aikaan, eikä Mrs Hawkins ollut jäänyt asiaa suuremmin vatvomaan. Elannon hankinta ja lähipiirin, siis työn ja naapureiden asiat, täyttivät hänen elämäänsä. Ja käänteitä niissä riittikin, huomaamme pian.

Kustannusala oli hyvin suosittu erityisesti nuorten naisten työhaaveena. Kirjan mittaan Mrs Hawkins työskenteli ainakin kolmessa kustantamossa, sillä ala oli myös hyvin kilpailtu eivätkä kaikki yritysten vetäjät olleet bisneksessä varsin taitavia. Esimerkkinä ensimmäisen työpaikan johtajaomistaja: 

"Martin York tried to make authors of his friends. He promised contracts to the most talkative, gossipy, amusing friends of his own class, his old schoolfellows, their wives, his former army companions and their wives.
This was were I had to intervene." 

Seuraavan työn kertojamme sai suurkustantamosta, jonka johtaja toivotti Mrs Hawkinsin tervetulleeksi aloittamaan vuoden kiireisimpään aikaan:

"- October 12th will be the next day, Tuesday, a full moon: there will be a movement of authors.
- Do you find the moon affects the authors, Mr Tooley? I said.
- Oh, a great deal, believe me," he said deeply. - There is always a considerable movement from those quarters at the full moon."

Millyn talossa eräs asukkaista, puolalainen ompelija Wanda, sai nimettömän uhkauskirjeen ja meni suunniltaan. Lähettäjän arvoitusta pyritään ratkomaan koko asukaskunnan voimin. Muutakin harmia ilmeni: Mrs Hawkins rakasti työtään, mutta sai riesakseen wannabe-kirjailijan, Hector Bartlettin, joka pompahtaa esiin usein saadakseen tekstejään julki - hän ei tunnu muuttuvan vuosien mittaan, toisin kuin kertojamme, joka kypsyy kirjan mittaan, muuttuu fyysisestikin. 

Näistä aineksista Sparks punoo nautinnollisen terävän, osin surullisen ja melankolisen mutta myös aidosti hauskan tarinan, jota lukiessa nauroin usein. Työstään Mrs Hawkins antaa tänä päivänäkin täysin päteviä ohjeita. Esimerkiksi paikanhausta on kerrottava kaikille mahdollisille, sillä uusi tehtävä saattaa löytyä mitä epätodennäköisimmän tahon kautta: "But you should also tell the postman, the mechanic in the garage, the waiter in the restaurant, the hotel porter, the butcher, the daily domestic help; you should tell everyone, including people you meet on the train." Nykyisinhän teemme juuri näin, mutta somessa. 

Ja erityisesti kirjoittaville muistiin keskustelu, jonka Mrs Hawkins käy tulevan työnantajansa kanssa:

"- When you are editing a copy, Mrs Hawkins, what sort of things do you look for? said Howard Send.
- Exclamation marks and italics used for emphasis," I said. - And I take them away.
It was as good an answer as any."

Etsiessäni ihastuneena lisää Sparkin tuotantoa huomasin, että tunnenkin yhden ennestään, tv:stä! The Prime of Miss Jean Brodie on myös leffana mainio, vaikka tietysti kirjaan nähden (joka piti lukea saman tien) yksinkertaistettu. Pääosaa esittää Maggie Smith, joka sai roolista nettitietojen mukaan parhaan naispääosan Oscar- ja Bafta-palkinnot ja muitakin. Myöhemmin hänet opittiin tuntemaan laajemmin Harry Potter-  ja Downton Abbey -sarjoista.

Kirjassa näkyy Sparkin lukijaa ilahduttava tapa viitata yllättäen, kesken muistelun, tulevaan eli kertojan nykyaikaan. 1930-luvun opettajaansa Miss Brodieta muistelee entinen oppilas, Sandy. Jean Brodie on herkullinen hahmo: erittäin omanarvontuntoinen itsellinen nainen, joka on ottanut elämäntehtäväkseen tyttöjen kasvattamisen hienoiksi naisiksi ja joka ottaa muutaman tytön erityissuojelukseensa, viettää näiden kanssa aikaa myös koulun ulkopuolella opettaakseen näille elämänfilosofiaansa. 

Joka on hyvin ristiriitainen: Miss Brodie ei suvaitse käärittyjä hihoja ("We are civilized beings.") tai vulgääristi liian auki olevia ikkunoita, mutta ylläpitää itse intiimiä suhdetta opettajakollegaansa (muistakaa ajankohta, tavatonta!) ja on samalla rakastunut toiseen kollegaan. Hän on käytännön nainen, laittaa ruokaa miesystävälleen, opettaa tytöille käsien hoitoa ja niin edelleen, mutta toisaalta elää mielikuvituksessaan, lumoutuu romantiikasta ja taiteesta, etenkin Giotton maalauksista. Kielioppitunti saattoi lennossa muuttua Italian matkadiojen katseluksi. Ja hän ihailee suuresti fasisteja, joiden hirmutekoja ei vielä tiedetty tai ne olivat vasta tulossa. 

Hämmentävä sekoitus, jolla oli suuri vaikutus oppilaisiinsa, tyttöihin toisella kymmenellä. Koulun johtajatar oli epäluuloinen, muttei voinut kieltää sitä, että Brodien tytöt ("Brodie set") pärjäsivät hyvin. Ura saa kuitenkin loppunsa, kun tiedot opettajattaresta menetelmineen alkoivat levitä: kuka oli petturi ja ilmiantaja? Ja miten Miss Brodie ja tytöt pärjäsivät myöhemmin? 

Koukuttava, vahva tarina, jota voi suositella kaikille hyvän kirjallisuuden ystäville, etenkin kustannusalalla toimiville ja kirjoittaville sekä viime vuosisadan historiasta kiinnostuneille. Sitä on esitetty myös näytelmänä ja tv-sarjana. Englanninkielisiä Sparkin kirjoja on hyvin saatavissa divareissa ja kirjastoissa. Löysin vain yhden suomennetun, nimeltään Mandelbaumin portti. Lukujonoon sekin!

Muriel Spark: 
A Far Cry from Kensington.

Ilmestynyt alunperin 1988 (Houghton Miffling), luin vuoden 2000 painoksen New Direction Books -sarjasta. Kannen kuva sivulta litterarylondon.org.

The Prime of Miss Jean Brodie.

Julkaistu USA:ssa 1961 (The New Yorker), Englannissa 1965 (Penguin Books, jonka sivulta kansikuva on otettu, itse luin elokuvakansiversion.)