Elävää kuvaa

tiistai 21. syyskuuta 2010

Iloista me-henkeä

Kiitos Raija, Maria Kallion kommentoinnista! Totta, dekkariluokitus ei enää pädekään. Viittaus Saksaan on mielenkiintoinen pointti, saa nähdä miten siellä kirjamarkkinoilla Lehtolainen syksyn mittaan näkyy. Palataan tähän...

Teemalta tuli toissailtana Juha Jokelan käsikirjoittama Mobile Horror. Jokela ei varmaan koskaan pääse tästä suurhitistään eroon – aina kun hänen työnsä mainitaan, mainitaan tämä ensin. Älykästä ja nasevaa sanailua, ja idea on edelleen ajankohtainen: pientä IT-firmaa uhkaa fuusio isompaan, ja työpaikat ovat vaarassa. Työntekijät koettavat pelastaa tilanteen.

Siihen ajankohtaisuus päättyykin – fuusioita, burn outeja, arvojen sanahelinää, mihinkään todelliseen perustumatonta markkinointia ja rahan kiilto silmissä kaavailtuja ”ihan kohta tulevaisuuden maailmanmenestystuotteita” on jo nähty elävässä elämässä niin paljon, ettei enää naurata. Tämä oli ajankuva 7 vuotta sitten. Ei klassikkoainesta. No, päähahmot kyllä tyyppeinä huvittivat. Nämä löytyvät kaupallisten yritysten työpaikoilta aina jossain muodossa: ummet ja lammet puhuva markkinointipäällikkö, henkisiä arvoja etsivä pomo ja fantasiamaailmassa elävä nörtti.

Ja vielä lainaus sunnuntain Hesarista: ”Miksi kulttuurin himoharrastajat elävät pitempään kuin kulttuuria vieroksuvat? Kulttuurin tuoma terveyshyöty voittaa laihduttamisen ja tupakoinnin lopettamisenkin. Kulttuuri tekee hyvää terveydelle, kun sitä harrastetaan vapaaehtoisesti ja iloisessa me-hengessä.”

Perhe ihmetteli, miksi pyrskähtelin aamiaiskahvipöydässä.

Jatketaan tästä, iloisessa me-hengessä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti