Että on virkistävää välillä sukeltaa aivan erilaiseen elämänpiiriin ja muistaa, että on ihmisiä, jotka elävät onnellisina ilman sähköisiä kalentereita, aanelosia ja dead lineja. Bisnesmaailman tuollakin puolen voi elää, todistaa Marco Kosonen.
Hän oli reppumatkaaja jo ennen kuin termi keksittiin ja kokenut konkari, kun meille vasta alettiin näyttää Madventureita. Elämäntapa on rento ja maailmankatsomus globaali. Maanosat tulevat tutuiksi, mutta mikään taivaanrannan maalari kirjoittaja ei ole: hommassa on silti selvät tavoitteet ja juoni. Suurena haaveena muusikon ja baarimikon töitä tehneellä Kososella on oman baarin perustaminen. Ja siihen tarjoutuukin mahdollisuus. Eikä mihin tahansa, vaan Kambodžan hiekkarantojen asumattomalle saarelle, paikkaan, jossa ei ole sähköä, vesijohtoja, ei edes tietä eikä säännöllistä kulkuyhteyttä. Kuulostaa mielipuoliselta, mutta hän tekee sen.
Työtä tai epämukavuutta Kosonen ei pelkää; alkeelliset olosuhteet tuntuvat olevan vain plussaa ja rahat matkoihin ja baariin ansaitaan huhkimalla monenlaisissa ”oikeissa” töissä. Kunnioitusta herättää asenne, jonka mukana onnellisuutta tavoitellaan määrittelemällä tavoite ja sitten tekemällä työtä sen eteen. Ja nauttimalla jokaisesta päivästä, jokaisesta hetkestä. Ei odotella onnenpotkuja tai lottovoittoa. Filosofiasta kertoo muun muassa lentämisen välttely: matkamiehen mukaan on luonnotonta siirtyä paikasta toiseen peltiputkilossa, jossa ei näe mitään, ei koe paikkoja, joissa matkustaa – mieli ei ehdi mukaan. Matkustamisen idea kun on hänellä aivan toinen kuin tehokkaasti paikasta toiseen siirtyminen.
Kommelluksia sattuu ja välillä tuntuu, että kaverit joutuvat tekemään kaiken vaikeimman kautta. Kielivaikeudet ja kulttuurierot tuovat hankaluuksia, byrokratia murjoo, yhteistyökumppanit pettävät ja villieläimet vaivaavat. Kaikesta huolimatta optimistinen ote ja mielen tyyneys säilyvät, elämästä nautitaan päivä kerrallaan. Ehkä osansa on myös huikalla ja hatsilla, mutta ehkä matkaajaan on vuosien matkustuksen ansiosta tarttunut itämaista ajattelua sekoittumalla sopivasti suomalaiseen yrittäjähenkeen – turha hötkyillä turhaan, kunhan teet sen minkä voit.
Musiikilla on iso sija: Kosonen kuului mustahuuliin ja on Shadowplay-yhtyeen jäsen. Trumpetti ja lempimusa olivat tiiviisti mukana baarihankkeessakin, aina David Bowielta lainattua nimeä myöten.
Elämänmyönteinen ja virkistävä tarina erilaisesta elämäntavasta, ilman hybriksen häivääkään.
Marco Kosonen: Rock'n'roll Suicide Bar. Like 2010.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti