Elävää kuvaa

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Norja, kauhujen maa

Norja ja norjalaisuus ovat minulle jotain, mitä ei kohteliaisuussyistä kannata tarkemmin analysoida. Huomaan kuitenkin lukeneeni monia norjalaisia kirjailijoita: dekkariaikoinani tuttuja olivat Jo Nesbø, Karin Forssum ja Anne Holt. Yleisen filosofiainnostuksen myötä luetuksi tuli Jostein Gaarderin Sofian maailma. Ja Åsne Seierstadin Kabulin kirjakauppias oli vaikuttava ja opetti paljon Afganistanista ja islamista.

Norjan toi mieleen viikko sitten telkkarista tullut Erlend Loen esikoiskirjaan perustuva leffa Naisen viemää, joka ei ole suurta taidetta mutta yllättävän mukavasti viihdyttävä ja hyvin tehty. Käytiin läpi kaikki ensimmäisen ”vakavan” seurustelusuhteen kliseet, yhteiset joulun vietot (kummanko vanhemmilla vai erikseen), ensimmäinen yhteinen lomamatka (suhteen koetinkivi), mustasukkaisuuskohtaukset ja muut riutumiset. Loen kirjoja en ole lukenut Supernaiivin jälkeen. Se oli maineensa veroisesti hauska, mutta lienen iältäni väärää kohderyhmää, kun kirjailijan huumori ei sen jälkeen ole purrut. Tai ehkä kirjat vain eivät ole olleet hauskoja. Ainakaan en jaksanut lukea loppuun sitä Suomen matkaesitteen tekojuttua, Tosiasioita Suomesta. Kiinnostava aihe, tylsä toteutus.

Mutta jotain jalon villapaitakansan oudosta huumorista kyllä osuu. Todella vinksahtaneita juttuja tarjoaa Torgrim Eggen. Sisustajan viimeisen sivun jälkeen ei voinut kuin pyöritellä päätä, sanattomana. Se oli jotain… mitä ei voi kuvailla vaikuttamatta itsekin tosi oudolta. Myös Pärstäkerroin on hulvaton, joskin sekavampi ja hajanaisempi mutta jotenkin − normaalimpi. Ei noista norjalaisista näköjään ikinä tiedä, mitä sieltä tulee.

2 kommenttia:

  1. Minä suosittelen Loelta Doppleria ja samaan syssyyn sen jatko-osaa Volvon kuorma-autot.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Jori! Googlasin pari arviota tästä ja vaikuttaa kiinnostavalta, monessa mielessä. Toisaalta, niin vaikutti Tosiasioita Suomestakin ennen lukemisyritystä... mutta lisään tämän kirjastolistaan.

    VastaaPoista