Elävää kuvaa

tiistai 2. marraskuuta 2010

Seksiä ja väkivaltaa!

Kirjamessujen (ei liity otsikkoon) jälkeen olo on kuin lapsella joulun jälkeen. Tässäkö se oli? Nytkö se on ohi? Onko elämässä enää mitään mukavaa odotettavaa? On vaan niin mukavaa vaeltaa kirjameressä, kirjaihmisten ilmapiirissä. Lisäbonus tänä vuonna oli bloggaritapaaminen, mistä suuri kiitos Avaimelle ja Inalle ja tietysti kaikille osallistuneille.

Lohduksi päätin lukea pari keskeneräistä kirjaa loppuun. Isomäestä jo kerroinkin, toinen oli Ian McEwanin Vieraan turva.

Pilasin kirjan. Vain 135-sivuisena ajattelin sen sopivan helposti laukkuun sujahtavaksi matkakirjaksi. Luin siis pätkän silloin, toisen tällöin, metelissä ja hajamielellä. Pätkäluvusta kärsi pahasti tarina, jossa luodaan hillityn tyylikkäästi jännitystä pienin keinoin ja tihennetään tunnelmaa kohti jotain… pelottavaa, jota lukija alkaa odottaa aika pian.

Brittipari Mary ja Colin ovat lomamatkalla Venetsiassa. He elävät omaa suhdettaan, mutta joutuvat myös toisen pariskunnan mielenkiinnon kohteeksi. Tunnelma on koko ajan hieman uhkaava, sumuinen ja odottava, vaikka pari nauttiikin matkasta, toisistaan ja loman ylellisyyksistä. Ja tapahtuukin kaikenlaista, jossa patoumia puretaan ja viettien annetaan viedä: erotiikkaa ja fyysisiä vammoja erikseen ja yhdessä, loppuhuipennukseen asti. Ehkä oli hyvä, että lukeminen katkeili, jännitys ei päässyt nousemaan sietämättömäksi.

Suomennoksessa pilkkujen käyttö oli luovaa (lue: ei kieliopin mukaista). Pilkkuja ei käytetty lauseiden välissä, erillisten lisäyksien kanssa usein kyllä, ja muutenkin soveltaen. En tiedä miksi − tuleeko tapa jo alkukielestä vai kuuluiko se kääntäjän mielestä suomennoksen luonteeseen. Mutta miten oikea pilkutus olisi tekstiä huonontanut? Uudissanakin löytyi, kun joku kuiskasi "kauhuisasti". Mietitty vai vahinko?

Uuden sanan bongasin äskettäin Hesarissakin, jonka mukaan nuoret miehet suopuvat armeijaan. Siis tekevät mitä? Juttu selitti: suhtautuvat suopeammin. Siinä mielessä kauhuinen voitti, että sen ymmärsi heti.

P.S. Eikös ollutkin vetävä otsikko, kerrankin. Tällä odotan satoja uusia lukijoita. Ja liittyy jopa aiheeseen.

Ian McEwan: Vieraan turva. Otava 2010, alunperin Kirjayhtymä 1983.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti