Kehuvat Seija Vilénin kirjaa. Olen hypännyt opuksen yli nimen takia. Mangopuun alla − ei nappaa yhtään. Tuo mieleen Harlekiinit tai Cathy Kellyn jossain lämpimämmässä maassa. Mutta kirjassa ei kuulemma olekaan eksoottista luontoromantiikkaa tai terveyttä uhkuvia reseptejä, kuten nimi voisi enteillä. K-blogi kertoi ihan muuta.
Jos ei nimi miestä pahenna, niin kirjan kyllä. Nimen perusteella olen valinnut monta luettavaa: jääkö vaivaamaan, haluaako tietää lisää. Kirja otsikolla Vaimo meni lääkäriin oli pakko hankkia. Miksi meni, miten kävi?
Tykkään myös nasevista yhden sanan nimistä: Pölkky. Uuni. Raja. Kohti. Parhaimmillaan koko kirjan idea ja juoni todella pähkinänkuoressa. Niin pelkistettyä, niin suomalaista.
Uskon, että Puhdistuksen menestyksellä on jotain tekemistä myös nimen kanssa − tuskin kiinnostus olisi herännyt yhtä isosti, jos se olisi tarjoiltu nimellä Visakoivun varjossa.
Ylipäänsä en pidä nimistä, joissa kuvaillaan luontoa ja sääilmiöitä (mielikuvituksetonta) tai sitten vain luetellaan sanoja peräkkäin, kun ei keksitä, mikä on kantava idea. ”Paviaaneja, punaviiniä ja puutarhanhoitoa”. Huh.
P.S. Juha Itkonen sanoo Kirjamessujen kiitoskolumnissaan jotenkin että "kirjailija ei ikinä saa tietää, millaisen mahdollisen jäljen hänen sanansa jättävät lukijan mieleen." Itkonen ei ilmeisesti ole keksinyt lukea kirjablogeja?
;D Pitäis varmaan vihjasta Itkoselle? Kiinnostava postaus kirjojen nimistä - kansien kanssa on sama ongelma. Yleensä kannatan sitä, että kirjan sisältö kuvastaisi nimeä ja kantta mahdollisimman hyvin. Pidän sekä lyhyistä ja osuvista nimistä että pidemmistä, joissa on jotain arvoituksellista tai omaperäistä. Tuli mieleen klassikoista hyvinä nimiesimerkkeinä Tarpeettomia ihmisiä, Kosmokomiikkaa tai Sadan vuoden yksinäisyys.
VastaaPoistaJa kieltämättä Puhdistuksen nimen pitää olla Puhdistus eikä mitään muuta. ;) Se on tehokas, kuvaava ja hyvin käännettävissä. Itkosen haastatteluista muistan lukeneeni, että moni on jättänyt kuulemma lukematta "Anna minun rakastaa enemmän" nimen takia. Kieltämättä se oli rohkean romanttinen veto - ja kirja on musta aika erilainen kuin nimensä. Onneks monet ovat lukeneet sen nimestä huolimatta. Mangopuulle tuntuu käyneen vähän samoin.. (tosin itse tykkään siitä nimestä, vaikka, nyt kun sanoit, se tosiaan taitaa antaa kirjasta vähän väärän kuvan).