Erikoinen ja hykerryttävä, sitä on Siilin eleganssi, nimeä myöten. Tarina vie lukijan pariisilaiseen elämänpiiriin, keski-ikäisen ovenvartijarouvan arkeen ja 12-vuotiaan samassa talossa asuvan tytön elämäntuskaiseen maailmaan. Molemmilla on vilkas, rikas ja muilta salattu sisäinen elämä. Molemmat ovat älykkäitä, sivistyneitäkin. Renée-rouva on kouluja käymätön leski, joka kuluttaa vimmaisesti kulttuuria; kirjoja, elokuvia, musiikkia. Myös nuori Paloma arvostaa taidetta, ja molemmat suhtautuvat intohimoisesti kielioppiin ja oikeakielisyyteen. Sielunsiskot monin tavoin, kuten käy ilmi.
Palomalla on kasvamisen tuskia, ja hän kyseenalaistaa koko elämisen mielekkyyden. Hän tietää itsekin olevansa huippuälykäs, mutta se ei suinkaan helpota hänen oloaan, vaan päinvastoin: hänen on vaikea sopeutua, olla osa perhettä ja muuta maailmaa, vielä vaikeampi kuin teini-ikäistyvän nuoren yleensä. Hän suhtautuu ylikriittisesti lähes kaikkeen ja suunnittelee itsemurhaa. Paloman pohdinnat tuntuvat välillä epäuskottavan kypsiltä ja älyllisiltä 12-vuotiaalle, mutta jos ei anna sen häiritä, kirjasta voi nauttia täysillä. Palomaa käy sääliksi – hän on niin yksinäinen ja tunneköyhän perheen kasvatti. Lapsen tavoin hän ei osaa analysoida omaa tilannettaan, vaikkakin lähes kaikkea muuta.
Renée puolestaan on aikuinen ja itse valinnut erikoisen elämäntapansa. Hän ei missään tapauksessa halua paljastua älyköksi, vaan haluaa olla rauhassa ja vetää oppimattoman ovenvartijarouvan rooliaan. Mitä tapahtuu, kun nämä kaksi introverttiä tapaavat? Mitä he saavat toisiltaan? Ja voiko ihminen elää roolin takana koko elämänsä? Onko niin, että aina lopulta ilmaantuu jotain, mikä pakottaa todellisen minän näkyviin? Millainen ihminen on sivistynyt? Tällaisia lukijana voi pohtia, hykerrellessään molempien minä-kertojien elämänviisauksien ja talon naapuruston keskellä. Herkullisia sivuhenkilöitä tavataan useita, niin tyhmiksi kuvattuja – vastakohtaisuutta päähenkilöihin korostetaan – kuin viisaitakin.
Yllättyä saa monta kertaa: mikään ei ole ennalta-arvattavaa. Ei ainakaan sen loppu. Mainion erilainen ja viisas kirja, ei turhan uskottava, mutta eihän fiktion sitä tarvitse ollakaan. Tämä kolkuttelee muita ovia.
Muriel Barbery: Siilin eleganssi. Gummerus 2010.
Kiitti tästä esittelystä. Sain kirjan alkuperäiskielisen version joululahjaksi mutta en ole ehtinyt aloittaa...
VastaaPoistaKoska kirjassa puhutaan oikeakielisyydestä ja sivistyksestä ja muutenkin pidetään kirjoitettua tekstiä tärkeänä, voisi kuvitella että alkuperäisteksti vasta olisikin nautittavaa. Kerro sitten Rita mitä mieltä olit?
VastaaPoistaLuen juuri parhaillaan Kotiliesi lehden vuosikertaa 2009 (paljonko teatterijuttuja em. lehdessä jne. tutkimukseen). Luin eilen arviosi ja sitten 'iltalukemisena' KL:n nrossa 15 Virpi Hämeen-Anttila 'esitteli' samaisen kirjan omassa kesäkolumnissaan. Hän kuvasi kirjaa, joka oli herättänyt hänessä raivoa ja inhoa - epäili jopa, ettei sitä tulla koskaan suomentamaan. H-A oli kokenut kirjan jopa jollain tapaa loukkaavana - ei ovia tai ikkunoita kolkuttelevana pikemminkin sulkevina. Mielenkiintoista, todella mielenkiintoista. Tartunpa kirjaan heti kun sen käsiini saan - luulen, että tämä kirja puhuttelee minuakin. Nähtäväksi jää - kolkuttaako vai lukottaako. Kiitos jälleen vinkistä. Se on kohta kesälomalukemisto koossa.
VastaaPoistaKerron kyllä jos koskaan pääsen sinne asti. Tuntuu että aina on kirjoitettavaa ja luettavaa joka on saatava tieltä pois ennen kuin pääsee "huvikseen" lukemaan :)
VastaaPoista