Elävää kuvaa

perjantai 25. maaliskuuta 2011

KMMM

KMMM-haasteen heitti Erja, kiitos siitä, ja tässä vastauksia;

Kuka?
Blogiesittelyn mukainen kirjaharrastaja, asuu miehensä kanssa Helsingin Kannelmäessä kaksin, muutamaa seuraavaa sukupolvea näkyy siellä myös iloksemme usein.

Lukeminen ei ole harrastus, jos harrastus on jotain, jota mennään tekemään kerran viikossa. Lukeminen on osa olemista.

Mitä?
Kaunoa, proosaa, fiktiota; kotimaista ja ulkomaista. Valinnat teen intuitiolla. Kirjan nimi vaikuttaa paljon. Kirjablogeista löytyy hyviä kirjailijavinkkejä ja lukemisideoita.

Tätä nykyä kotimaiset uutuudet kiinnostavat. Oudot tarinat ja yllätyksellisyys purevat, samoin fiksu huumori ja lämmin ote. Tykkäsin Nenäpäivästä! Ja jopa Alexandra Salmelasta. Meillä on mahtavia tekijöitä, kuten ällistyttävät Elina Hirvonen tai Leena Parkkinen tai Markus Nummi. Pitkäaikaisempia suosikkeja ovat muun muassa Maarit Verronen ja iki-ihana Kjell Westö. Vanhoja tuttuja ei tule juuri luettua muuten kuin silloin, kun he julkaisevat uutta, tylsää kyllä. Montaa kertaa en samaa kirjaa lue, vielä (sarjassa ”sitten joskus palaan näihin”).

Hyvät lukuromaanit ja viihdekirjat ovat listalla ilman muuta. Tosin niitä löytyy aina vain vähemmän, vai muuttuuko oma maku? Cecilia Samartin on mukava tuttavuus. Kotimaisista, niin, edelleen odotan Virpi Hämeen-Anttilan parasta kirjaa… Siitä muuten huomaa ikääntyneensä, kun on jo lukenut lähes kaikki Finlandia-kirjat ilman haasteita, ennen voittoa tai sen jälkeen. Jopa Nobel-kirjailijoita on näin tullut vahingossa luettua. Kun paljon lukee, voi näinkin käydä.

Missä muodossa?
Lisäsin nämä ämmät itse, koska minulla on ihan oikea e-lukulaite. Siitä on helppo lukea, mutta kuten olen aiemminkin valitellut, kovin vähän on vielä tarjontaa − luen niin hätäisesti kiinnostavat uutuudet, niin etteivät ne ole ehtineet e-kirjaksi asti. Mutta tilanne on muuttumassa, sanovat. Toivottavasti niitä tulee kirjastoonkin, vähiin jäävät ostot näillä hinnoilla.

Lisäksi suunnittelen kuuntelevani äänikirjoja, joskus. Kirjoja kaikissa muodoissa, sopii minulle. Paitsi ei lyhennelminä.

Missä?
Kulkuneuvoissa, sohvalla tai sängyllä. Tietysti odotustiloissa ja auloissa, jos sellaisiin joutuu. Sisätiloissa joka tapauksessa. Laiturit ja kannnonnokat jätän muille. Olen yrittänyt kuntosalillakin, mutta huonoin tuloksin, jos kirja ei pysy itsestään auki. Lisäksi hiki sotkee ikävästi sivuja, heh. Jotkut kuulemma saunassakin, mitä paneutumista kunnioitan: vaatinee jotain muovikelmutyyppistä apuvälineistöä…

Bloggaus tapahtuu läppärillä koti- tai mökkiolosuhteissa. Rauhassa.

Kirjaharrastus on mukana kaikkialla; aina löytyy jotain kiinnostavaa kirjoihin tai kirja-alaan liittyvää. Kirjallisen elämäni tapahtumahuippu lienee käynti Frankfurtin kirjamessuilla. Tai ei, kyllä sitäkin vaikuttavampi oli eka kerta Helsingin kirjamessuilla, kun koko kirjamessutouhu oli vielä uutta.

Milloin?
Aina, kun on hetki aikaa. Blogi on aina kirjan pari jäljessä luettua, ehdin harvoin postailla samana päivänä, mikä olisi ihanne − tuoreet vaikutelmat. Yritän olla lukematta muiden arvioita ennen omani kirjoittamista. Luen kyllä niitä heti sen jälkeen uteliaana, menikö yhtään samaan linjaan.

Mitä mielessä?
Juuri nyt parin kirjan pikainen loppuunlukeminen. Ja haaste on vapaa kaikille bloginpitäjille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti