Elävää kuvaa

lauantai 21. tammikuuta 2012

Kevään 2012 uutuuskirjat

Kevään kotimaisista uutuuksista lukulistalle laitetaan ainakin Arne Nevanlinnan Varma. Olen pitänyt kovasti Nevanlinnan Mariesta ja myös Hjalmarista, joten uskon trilogian kolmannenkin osan olevan nimensä mukaisesti varma valinta. Lainaan kustantajaa, koska tämä herätti uteliaisuuttani: ”Yksinäisen naisen kasvukertomus kyynisestä ylemmyydentunteesta kohti varovaista lempeyttä.”

Kristiina Lähteen Joku on nukkunut vuoteessani kuulostaa myös kiinnostavalta, vaikka pelottavalta: nainen herää aamulla tuntemattoman miehen vierestä. Miehen vaatteet ovat kaapissa, partakone kylppärissä. Mies laittaa tyynesti aamiaista, eikä edes koira hauku. Klup. Mieleen tulee Selja Ahavan Eksyneen muistikirja, vaikken yhtään tiedä, onko tässä samoja ongelmia vai onko kyse jostain aivan muusta.

Anja Snellmanin Ivana B liikkuu kiinnostavissa kuvioissa, kirjailijoiden, julkisuuden ja blogien maailmassa. En olekaan vuosiin lukenut Snellmanilta mitään. Maarit Verronen julkaisee myös uutuuden, vaikka sen nimi on Vanhat kuviot. Kustantaja voisi jo luopua sanasta hyytävä markkinoinnissaan, teho on mennyt jo ajat sitten. Vaikka ovathan Verrosen tarinat kieltämättä - no, sellaisia. Olen lukenut niitä paljon, ja hän vain parantaa persoonallista tyyliään ajan myötä. Etenkin Karsintavaihe on hyperhyytävä. Siksi että se on epämiellyttävän lähellä todellisuutta, vaikka on dystopia.

Esikoisista kiinnostaa Ari Wahlstenin Kosteiden mestojen balladi. Saa nähdä, onko Wahlsten Mikko Rimmisen tai Juha Vuorisen jalanjäljillä vai millä tyylillä Kalliossa tällä kertaa kurkkua kostutellaan. Eikä Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan jatkoa voi ohittaa, mutta odottelen siitä äänikirjan ja säästän pitkälle ajomatkalle, ainakin jos Antti Litja jatkaa lukijana.

Perinteet ovat arvossaan, L Onervan Nousukkaista tulee uusi painos. Olikin aukko tässä kohtaa kirjakauppojen hyllyissä.

Tietokirjoista tutustumista vaatii Kirjailijoiden Helsinki, jossa kerrataan kaupungin tärkeimmät kirjalliset paikat ja tapahtumat historiassa. Kirjoittaja Eino Leino on tuttu toimittajuudestaan Sanomissa ja Apu-lehdessä.

Ja Liisa Jäppinen ja Pirkko Vekkeli ovat kirjoittaneet kirjan vaelluksesta Santiago de Compostelaan, mahtavaa! Kirjan nimi on Tätinä taipaleella. Niin monesti tämäkin täti on samaa matkaa mielessään, tuttujen kertomana ja tv:n äärellä taittanut, että tämä on ehdottomasti luettava.

Lina Ben Mheni on kirjoittanut Tunisialaisen tytön, tositarinan sosiaalisen median vaikutuksista.

Ulkomaisista must on Haruki Murakamin Norwegian wood. Kirjailijan Kafka rannalla on niin uskomaton mielikuvituksen, tunteen ja järjen äärilaitoja tutkiva tarina, ettei sitä voinut olla ahmimatta, vaikka kuinka yritti säästellä. Tiiliskivikin päättyy joskus. Kuvausten perusteella nyt on kyseessä toisenlainen tapaus, mutta odotukset ovat suuret.

Toinen must on tietysti Carol Shields. Häntä ei voi jättää väliin. Ruohonvihreää kertoo yksinhuoltajaäidistä.

Jennifer Eganin Aika suuri hämäys on paljon puhuttu, Pulitzer-palkittu. Ehkä ei huono. Anne Swärdilta tulee myös uusi ”tummasävyinen perhedraama”, Kesällä kerran.

Historiaa en paljon lue, mutta Amor Towlesin Seuraelämän säännöt kuulostaa hauskalta. Ja tapahtuuhan se New Yorkissa, tosin 1930-luvulla.

Ja näiden lisäksi luku(toive)listalla on paljon eurooppalaista, vanhempaa tuotantoa, itselle uusia tuttavuuksia ja vanhoja suosikkeja. Ja toivottavasti paljon hyviä vinkkejä blogeissa ja yllätyslöytöjä.

Tervetuloa blogin uudet lukijat, Elsalydia ja muut, ja nautinnollista kirjallista vuoden jatkoa kaikille!

2 kommenttia:

  1. Vaikka en kieli pitkällä odotakaan Nevanlinnan uutuutta, niin luen sen varmasti. Onneksi sekä Marie että Hjalmar julkaistiin aikanaan äänikirjoina, sillä muuten en olisi ikin tullut tarttuneeksi niihin. En lukenut vielä silloin paljon kotimaista ja aiheet eivät kuulostaneet etukäteen kiinnostavilta. Ja sitten pidinkin niin kovasti molemmista, että vaikka uutuudesta ei tulisikaan äänikirjaa, luen sen varmasti. Nevanlinnasta on salakavalasti tullut jos ei nyt yksi kotimaisia suosikkejani, niin ainakin kirjailija jonka tuotanto täytyy aina lukea.

    VastaaPoista
  2. Olen samalla linjalla; Nevanlinnan kirjat tulivat vähän varkain mutta nyt en jättäisi lukematta.

    VastaaPoista