Niin tuttua, niin helppoa. Sinkkuelämäsarjaa noin neljä kierrosta telkkarista katsoneena kiinnosti kuulla, miten ystävykset tapasivat. Ja kirja on aivan kuin sarja, mutta tuttu nelikkomme 15 - 20 vuotta nuorempi.
Carrie toteuttaa haaveensa, kun saa vihdoin kotoaan lähteä New Yorkiin, kirjoituskurssille. Hän eikä tunne sieltä juuri muita kuin Samanthan, joka on hänen tuttavansa serkku. Sam auttaa häntä alkuun, majoittaa jopa, vaikka naiset eivät vielä tunne tosiaan paremmin, ikäeroakin on aika lailla. Carrie on vielä niin nuori, että hän lisää ikäänsä muutaman vuoden, kun alkaa tapailla aikuista miestä. Mies on noin kolmikymppinen, lähes vanhus siis, yhden ystävättären sanoin: ”Mielessäni näen hänet tohveleissa piippua polttamassa.”
Vaikka 20 vuoden ikään on vielä matkaa, Carrie on jo oma itsensä: hän on kiinnostunut muodista, kirjoittamisesta, juhlista ja bling-blingistä - ja miehistä. Hänellä on hämmästyttävät sosiaaliset taidot, joten hän saa nopeasti laajan tuttavapiirin. Oma pukeutumistyyli alkaa muotoutua trendisetterin ura häämöttää jo kun hän seuraa rohkeasti omia ideoitaan. Vähävaraisena hän keksii muun muassa ottaa sairaalan työhaalarit arkikäyttöön ja vierailee ahkerasti vintage-kaupoissa. Kuten Samantha sanoo: ”Jos sinut nähdään aina samoissa vaatteissa, alkaa vaikuttaa siltä ettei sinulla ole tulevaisuutta.”
Mirandaan Carrie tutustuu sattumalta - punapää on ärhäkkä feministi, joka myöhemmin tv-sarjassa kypsyy kauniisti aikuiseksi naiseksi, mutta terävä kieli ja loppumaton mielipiteiden varmuus pysyivät.
Loppupuolella kirjaa Carrie istahtaa junassa sievän, upeatukkaisen tytön viereen, joka selailee Morsian-lehteä - arvaatte varmaan, että Charlotte astui kuvaan.
Rakkausasiat ovat keskiössä tietenkin, mutta tämän kirjan painotus on enemmän city kuin sex. Jos pitää tv-sarjasta, pitää kirjastakin. Ilman sarjaa taas kirja olisi jäänyt lukematta - ja kirjoittamatta.
Candace Bushnell: Sinkkuelämää. Ensimmäinen kesä New Yorkissa. Suomennos Liisa Laaksonen. Tammi 2011.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti