Ruohonvihreää

Tätä odotin koko alkuvuoden, ja hienoa, se tulikin nopeasti, uusin Carol Shields. Tiedämme, miten käy, kun kovasti odottaa: pettymyshän siitä seuraa. (Niin, sysisuomalaisen mielensäpahoittajan asenne.)

Olen aina pitänyt kovasti Shieldsin kirjoista; niissä on aivan omanlaistaan tehoa ja koukuttavuutta. Puhutaan pienistä asioista, ”arkisista sattumuksista”, kuten hän tässä kirjassa laittaa päähenkilönsäkin kuvaamaan tämän omaa kirjoittamista. Päähenkilö Charleen on runoilija, ja mielelläni aina pohdin, miten paljon kirjailija siirtää omia ajatuksiaan ja piirteitään henkilöihinsä. Tiedän, ammattilainen osaa kirjoittaa muustakin, mutta jotenkin Shieldsin tapauksessa voisi kuvitella näin tapahtuvan paljonkin, etenkin kun tämä on vasta hänen toinen romaaninsa ja ilmestynyt jo 1977, vaikka se nyt vasta suomennettiinkin.

Mutta siis, mietittävää ja havainnoitavaa riittää, juuri sentyyppisiä asioita, joita itsekin saattaa pohtia. Vaikkapa miksi joku haluaisi olla vanhempi kuin on tai miksi joku haluaa naimisiin, vaikka selvästi ei viihdy ihmisten kanssa, ja miksi ei tullut kysyttyä hiustenleikkauksen hintaa etukäteen (tämä oli hauska kohta). Charleenin - joka muuten on Pikkuseikkojen Judithin sisko, luin blogeista, en olisi todellakaan tajunnut itse - äiti aikoo yllättäen avioitua, ja Charleen matkustaa häihin Torontoon miesystävänsä kanssa. Suhde äitiin on ristiriitainen, samoin ero ex-miehestä tuntuu olevan vielä kesken. Teinipoika, Seth, sentään on ihana ja äidilleen yksiselitteisen rakas.

Edellinen suomennos Pikkuseikkoja oli ihana ja vaikuttava, siksi suuret olivat odotukset nytkin. Mutta tämä ei ollut parasta Shieldsiä. Pienten asioiden pohdinta alkoi jo – apua, tuntuu pyhäinhäväistykseltä sanoa näin – tuntua vähän vatvomiselta. Aivan kuin tekijä olisi joutunut keksimällä keksimään jotain mietittävää. Kyllä, Shieldsille ominainen teho ja tunnelma olivat ajoittain läsnä, etenkin kirjan puolivälin paikkeilla, ja se pelasti paljon. Mutta en pitänyt niistä uskomattomista tapahtumista, joita tähän oli ympätty, on draamaa lapsen kanssa ja nimetöntä viisasta pappia ja muuta, mikä ei minusta istu ”arkisista sattumuksista” kertovaan tarinaan.

Silti. Olen jo ajat sitten päättänyt lukea vielä joskus lukea kaikki Shieldsin kirjat uudestaan. Ehkä joskus eläkkeellä, ehkä jo parin vuoden kuluttua – joka tapauksessa sillä kertaa hotkimatta ja nautiskellen.

Carol Shields: Ruohonvihreää. Otava 2012. Suomennos Hanna Tarkka.

Lisää kirjasta ja kirjailijasta: Maria, Leena Lumi, Ilselä, Lumiomena, Kirjava kammari, Poplaari