Elävää kuvaa

lauantai 5. toukokuuta 2012

Ruohonvihreää


Tätä odotin koko alkuvuoden, ja hienoa, se tulikin nopeasti, uusin Carol Shields. Tiedämme, miten käy, kun kovasti odottaa: pettymyshän siitä seuraa. (Niin, sysisuomalaisen mielensäpahoittajan asenne.)
Olen aina pitänyt kovasti Shieldsin kirjoista; niissä on aivan omanlaistaan tehoa ja koukuttavuutta. Puhutaan pienistä asioista, ”arkisista sattumuksista”, kuten hän tässä kirjassa laittaa päähenkilönsäkin kuvaamaan tämän omaa kirjoittamista. Päähenkilö Charleen on runoilija, ja mielelläni aina pohdin, miten paljon kirjailija siirtää omia ajatuksiaan ja piirteitään henkilöihinsä. Tiedän, ammattilainen osaa kirjoittaa muustakin, mutta jotenkin Shieldsin tapauksessa voisi kuvitella näin tapahtuvan paljonkin, etenkin kun tämä on vasta hänen toinen romaaninsa ja ilmestynyt jo 1977, vaikka se nyt vasta suomennettiinkin.
Mutta siis, mietittävää ja havainnoitavaa riittää, juuri sentyyppisiä asioita, joita itsekin saattaa pohtia. Vaikkapa miksi joku haluaisi olla vanhempi kuin on tai miksi joku haluaa naimisiin, vaikka selvästi ei viihdy ihmisten kanssa, ja miksi ei tullut kysyttyä hiustenleikkauksen hintaa etukäteen (tämä oli hauska kohta). Charleenin - joka muuten on Pikkuseikkojen Judithin sisko, luin blogeista, en olisi todellakaan tajunnut itse - äiti aikoo yllättäen avioitua, ja Charleen matkustaa häihin Torontoon miesystävänsä kanssa. Suhde äitiin on ristiriitainen, samoin ero ex-miehestä tuntuu olevan vielä kesken. Teinipoika, Seth, sentään on ihana ja äidilleen yksiselitteisen rakas.
Edellinen suomennos Pikkuseikkoja oli ihana ja vaikuttava, siksi suuret olivat odotukset nytkin. Mutta tämä ei ollut parasta Shieldsiä. Pienten asioiden pohdinta alkoi jo – apua, tuntuu pyhäinhäväistykseltä sanoa näin – tuntua vähän vatvomiselta. Aivan kuin tekijä olisi joutunut keksimällä keksimään jotain mietittävää. Kyllä, Shieldsille ominainen teho ja tunnelma olivat ajoittain läsnä, etenkin kirjan puolivälin paikkeilla, ja se pelasti paljon. Mutta en pitänyt niistä uskomattomista tapahtumista, joita tähän oli ympätty, on draamaa lapsen kanssa ja nimetöntä viisasta pappia ja muuta, mikä ei minusta istu ”arkisista sattumuksista” kertovaan tarinaan.
Silti. Olen jo ajat sitten päättänyt lukea vielä joskus lukea kaikki Shieldsin kirjat uudestaan. Ehkä joskus eläkkeellä, ehkä jo parin vuoden kuluttua – joka tapauksessa sillä kertaa hotkimatta ja nautiskellen.
Carol Shields: Ruohonvihreää. Otava 2012. Suomennos Hanna Tarkka.

Lisää kirjasta ja kirjailijasta: Maria, Leena Lumi, Ilselä, Lumiomena, Kirjava kammari, Poplaari

 

7 kommenttia:

  1. Koit Ruohonvihreää aika samalla minä: ei parasta Shieldsiä, ja nuo dramaattiset juonenkäänteet... Monessa kohtaan (juurikin keskipaikkeilla) ihana kuitenkin <3

    VastaaPoista
  2. Tuntuikin, että unohdin jotain: linkitykset! Shields-hehkutusta ja tietoa enemmän lisäämissäni linkeissä ja lisäksi monessa muussa blogissa. Kaikki sanottu on ansaittua.

    VastaaPoista
  3. Hei Arja, laitoin sulle Liebster Blog -tunnustuksen blogiini, käy kurkkaamassa!

    VastaaPoista
  4. Kiitos linkityksestä! :) Minä olin tästä lukiessa tosi ihastuksissani, mutta ei tämä minulle parasta Shieldsiä myöskään ollut ja samoin kuin sinä, pidin sisarteoksesta Pikkuseikkoja enemmän. Ja nyt kun lukemisesta on jo hetki, vahvistuu ajatus, että tässä oli Shields-makuuni liikaa draamaa ja käänteitä.

    VastaaPoista
  5. Kiitos Erja, käyn! Ja eipä kestä Karoliina. Luulen, että tämä on niitä kirjoja, jotka tuntuvat paremmalta vähän myöhemmin, Pikkuseikkoja oli liian lähellä. Ja onhan tämä hyvä kirja ja aitoa Shiels-tavaraa ilman muuta, tuo oma tuntemus vain oli pikkuisen pettynyt. Mutta siis, tulevaisuuden uudelleen luku- ja nautiskelulistalle tämäkin.

    VastaaPoista
  6. Kävinkin jo hihkumassa hetki sitten Katjan blgoissa, että aion lukea sitten Pikkuseikkojaseuraavaksi. Tämä oli ensimmäinen Shieldsini ja koska olin aiemmin jo tiennyt hänen olevan arjen tarkka kuvaaja, en häkeltynyt niin paljon siitä, kuinka tarkasti hän tosiaan kertoo asioita. En pitänyt tätä missään nimessä tylsänä, sillä ihailin jotenkin sitä taidokkuutta miten hän kirjaa samalle sivulle kaikenlaista katastrofaalista ja sitten siirtää katseen päähenkilön mietteisiin, kinkkuvoileipiin ja ärsyttävän äidin touhottamiseen.

    Mutta yllättävän vähän kirjassa siis tapahtuu, mutta on jännä lukea kokeneempien Shields-lukijoiden kommentteja siitä, että tässä on liikaa draamaa ja käänteitä, odotan nyt innolla että miltä sisarteos tuntuu. Yleensä kyllästyn pikkutarkkaan kuvailuun, mutta jonkinlainen lumous sisältyy Ruohonvihreän tyylittelyyn sana ja asia kerrallaan. Tapahtumat olivat vähän ennalta-arvattavat, joten se soi vähän tenhoa. Jäin myös miettimään alussa paljon hintatasoja, haluaisin niin tietää, että miten esimerksiksi 15 taalan parturikäynti suhteutuu nykyvaluuttaan. =)

    VastaaPoista
  7. Minäkin kiinnitin huomioita tuohon hinta-asiaan! Shields on kyllä kiehtova; aloitin nyt entisten kirjojen lukemisen Ellei-kirjalla. Muistaakseni blogistaniassa sitä ei pidetä Shieldsin parhaimmasta päästä olevana, mutta jotain kummaa tarttuvuutta siinä on, että tarina tuli mieleen usein lukemisen välillä.

    VastaaPoista