Aki Ollikainen on tarttunut tärkeään historialliseen aiheeseen, ja kertoo siitä hyvin. Nälän ja puutteen kuvaus tuo asian konkreettiseksi, iholle. Hänen ei tarvitse mässäillä kurjuudella, kirkas kuvaus Matleenan ja Marjan talvesta riittää. Silti lukijana oli vaikea lukea kaikkia rivejä, teki mieli hypätä yli ilkeimpiä kohtia, painaa pää pensaaseen. On silti hyvä tietää, millaista on ollut ei niin kauan sitten. Ja vaikka arjen haasteet nykyisin ovat toiset, on jokin pysyvää: ihminen on aina avuton luontoa vastaan taistellessaan.
Ollikainen toi tarinaan myös poliittisen perspektiivin. Koko maan tasolla tilannetta seuraa senaattori, jonka kautta kuullaan hyvinvoivan luokan ääntä. Lukijalle nämä osuudet eivät olleet niin koskettavia kuin köyhien kansalaisten kohtalot, mutta tekivät kirjasta jämäkämmän ja kiinnittivät tarinan maan historiaan.
Nopealukuinen kirja, pitkästi Ollikainen ei ole aiheesta revitellyt. En kyllä olisi enempää kaivannutkaan. Tässä on mukana kaikki tarvittava. Ripaus tulevaisuudenuskoa ja selviytymistarinakin reiluun sataan sivuun on saatu mukaan.
Grafiikka on erittäin onnistunutta, viehättävän vanhahtava tyyli pitää linjakkaasti kansista tekstifonttiin asti. Huolella mietitty, tyylikäs kirja.
Kirsin tavoin mietin, miksei aiheesta ole kirjoitettu enemmän. Morre eli mukana ja Karoliina hämmästeli. Monen muun sivupalkista löytyvän bloggaajan sivuilla kirjasta puhutaan.Aki Ollikainen: Nälkävuosi. Siltala 2012. Grafiikka Elina Warsta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti