”Asiakassegmenttini muodostuu ihmisistä, jotka harvoin ovat onnellisia. Liiketoimintamallini on elämän näköinen, väljä ja sekava, siinä tulee joskus ajetuksi yksisuuntaista katua muuta liikennettä vastaan.”
Herra Smithillä on varmat, joskaan ei kovin persoonalliset saati tuoreet
käsityksensä maailmanmenosta, niin talouden vallasta (”rahaa ei tehdä työllä, vaan rahalla” tai ”talouden harmaus syntyy yhdistelmästä luovuutta ja ahneutta”)
kuin ihmisluonteesta (”ihminen ei ole
rationaalinen olento”). Ärsyttävää kaikkitietävyyttä lieventää
se, että hän heti alussa toteaa ryhtyneensä ratkomaan asiakkaiden ongelmia, kun
ei osannut ratkaista omiaan. Ongelmia riittää, kaikilla henkilöillä, kaikilla sukupolvilla, ratkaisuja vähemmän.
Muita henkilöitä ovat herran itsensä ja hänen isänsä, pietarilaisen bisnesmiehen, lisäksi muun muassa maakuntalehden päätoimittaja, Orvo
Manninen, joka ”sai lähteä ennen kuin
kenellekään selvisi miten printistä siirryttäisiin digitaalisen
tuloksentekoon.” Manninen elää henkisesti Kekkosen ajassa, eikä ihan tässä
päivässä ole myöskään Erkka Torro, kirjailja, jonka lähde on ehtynyt, joka ei
halua olla kontaktissa lukijoiden kanssa, ei vierailla aamu-tv-lähetyksissä
eikä vastailla blogeissa lukijoiden tyhmiin kysymyksiin.
Kirjailija Torro on hämmentynyt
nykymenosta, ajatukset vaikuttavat väsyneiltä ja vanhoilta, tyyliin ”jokainen nainen halusi olla muusa”. (Eiköhän useampi nainen olisi mieluummin itse tekijä kuin muusa, jos saisi
valita.) Jäi kuva, että kirjailijassa on
kertojan mukaan kuitenkin jotain sankarillista, sillä hän esimerkiksi ”ei lukeutunut niihin suuriin, jotka
kaveerasivat kehnojen mutta myyvien kirjailijoiden kanssa korostaakseen omaa
suuruuttaan.” No, kirjailijoiden suuruuteen ja muihin elämän perusasioihin mennäksemme, Smithin mukaan kaikki kirjat
syntyvät naisen jalkovälistä, ja hänhän tietää kaiken. Eikä itse asiassa kirjaa
enää ole, on vain julkaisualustoja (tämän taisi todeta Torro).
Maailmaa katsotaan siis tukevasti keski-ikäisten miesten silmin, ja se
välittyy kirjasta hyvin. Jopa nuorempi polvi, älypuhelinbisnestä kehittävä Orvon poika Erno Manninen ”ymmärsi olevansa liian vanha pystyäkseen
sisältäpäin kokemaan sen sukupolven ajatuksenjuoksua, joka ei erottanut lehteä
kirjasta, liikkuvaa kuvaa musiikista tai grafiikkaa animaatiosta.” ”Hänen elämänsä oli vanha käyttöjärjestelmä,
jonka hän oli oppinut ja johon hän oli tottunut, mutta juuri siitä olisi
pitänyt päästä eroon ja löydettävä uusi.”
Manninen
pyrkii voittamaan
ajan maratonia juoksemalla. Keinonsa kullakin. Kirjassa kaiken kaikkiaan
vaivasi taaksepäin katsova ote, vaikka menneeseen takertumista ironisoitiinkin ja nykypäivän ilmiöitä ruoditaankin.
Onhan näitä päivittelyjä kuultu vaikkapa teknologian kehityksestä tai siitä,
että kirjailija joutuu esiintymään tai että ”kaikki on kaupan ja sitä sanotaan vapaudeksi”. Niin, mukana on muuten romantiikkaakin, Briscillan ja Ranen kesken, pehmentämässä tarinaa, tosin nämä sympaattiset mutta kliseiset hahmot jäävät kovin
sivullisiksi.
Taitavasti Seppälä kirjoittaa, piti hänen aiheistaan tai ei, ja kiepauttaa lukijan mukaan monenlaiseen pohdintaan. Mr.
Smith toteaa jossain vaiheessa: ”Vaikein
läksy on tämä: mikään ei muutu.” Tarkoittaako hän, ettei mikään
ympärillämme muutu? Ettei ihmisluonne muutu - vai että asiat eivät muutu,
vaikka tiedämme enemmän? Onko tarkoitus kuvata ihmistä, joka ei huomaa tai ei halua tunnustaa muutoksia? Vai onko tämä nyt intertekstuaalinen viite (ei mitään uutta auringon alla...), joita kriitikot sanovat kirjan olevan täynnä, mutta joita tällainen tavislukija ei juuri edes huomaa?
Sen huomaa sentään, että kirja kestäisi useamman lukukerran - jos tämä maailma kiinnostaisi niin paljon, että sitä jaksaisi tutkia ja uusista löydöistä riemastua. Arviokin voisi kertoa aivan muusta kuin tämä, sillä Seppälä mahduttaa mukaan huiman määrän asioita, niin Karjalan ja
kaupankäynnin historiaa kuin vaikkapa potenssilääkkeitä ja halkojen pinoamista. Kovin miehisiä ja kovia aiheita, kuten Seppälällä yleensä, oman lukukokemukseni perusteella - kuvittelisin myös tämän
kirjan otollisimmaksi kohderyhmäksi älyllisyyttä arvostavat keski-ikäiset
miehet ja wannabe-äijät.
Juha
Seppälä: Mr. Smith. WSOY 2012.
Luin Seppälän yhden novellin, ja oli minusta hyvä, pitäisi laajentaa pidemmän proosan puolelle :)
VastaaPoistaSeppälä on fiksu kirjoittaja ja varmasti antoisa luettava, jos tuo vaikeasti kuvailtava "miehinen" katsantokanta ei haittaa.
VastaaPoistaHänen novellinsa Kaupankäyntiä on hyvin oivaltava :)
PoistaEn sukupuolittaisi Seppälän tekstien tulkintaa. Minusta niissä on ennen kaikkea realismia. Viiltävästi esitettynä. Niin, ja olen vanha nainen.
VastaaPoistaSukupuolittamista ei minusta voi ainakaan tässä kirjassa välttää, niin korostettua ns. miehisyys ja miehinen katsantokanta tässä on. Mutta totta, ettei sillä sinänsä ole väliä, vaan asioilla itsessään. Ja kirjassa tekstin tasolla, josta ei ole nokan koputtamista Seppälän kohdalla. Pitäisikin etsiä tuo Joken mainitsema novelli lukuun.
Poista