Sami Hilvo: Rouva S.

Olen hidas lämpiämään, tarvitsen yleensä muutaman kirjan tutustuakseni kirjailijaan. Joskus harvoin jo ensimmäinen tekee läpimurron, mutta Sami Hilvon esikoinen viime vuonna ei kuulunut niihin, vaikka taitava olikin: en ollut myyty, mutta huomasin sen nousevan mieleen usein lukemisen jälkeen. Jälkimaku on pitkä, mikä on vaikuttavan teoksen merkki. Vahvaa tekstiä odotin siis nytkin, ja sitä on tarjolla. Hieno kirja!

Hilvo vie lukijan täysin yllättäviin maisemiin, Japaniin. Ja vielä kahdessa aikatasossa, nyt ja tuhat vuotta sitten. Ei todellakaan helppo kuvio, mutta Hilvo luo sen ällistyttävän uskottavasti.

Japanilainen rouva S. elää täältä katsoen eksoottista elämää maansa tapoineen, ruokineen, rituaaleineen, kunniakäsityksineen. Hänen tyttärensä Kaori on kuollut, ja äiti etsii hyvitystä, kostoa. Hän näkee merkkejä, suorittaa outoja velvollisuuksia, toimii suorastaan pakkomielteisesti, ainakin vaarallisesti.

Daniel on nuori mies, joka on rouvan jälleensyntynyt tytär, tietämättään. Hän saapuu Amerikasta opiskelemaan Tokioon ja asettuu asumaan rouvan alivuokralaiseksi. Daniel tutustuu toiseen mieheen, Kōchiin, joka taas on edesmenneen tyttären rakastettu, mutta joutui syyttömänä vankilaan. Nyt hän on vapautunut ja etsii omaa kostoaan. Oman ulottuvuutensa tuo Nene, tuhat vuotta sitten elänyt nainen, jonka köyhät vanhemmat myyvät hoviin ja joka käyttää elämänsä juuri oikean tuoksun valmistukseen. Suitsukekuulat ja epäluonnollisen tarkka hajuaisti yhdistävät hänen Danieliin ja tähän päivään.

Muita tärkeitä henkilöitä ovat yliopiston professori Tokuda ja luostarin apotti Suzuki, joilla on tärkeä rooli langanpätkien ja kohtaloiden yhtymisessä. Kohtalonusko, kaiken yhteys kaikkeen, ohjaa tarinaa ja sen ihmisten toimia. Elämästä seuraa kuolema ja kuolemasta elämä, pyörä pyörii, ja tämä luo sekä iloa että raskasta surumielisyyttä. Jälkimmäistä lääkitään usein alkoholilla, joskus väkivallalla. Mukana ovat myös japanilainen mafia, Tokion kaupunki, jota kuvataan tarkasti kaupunginosien eroja myöten, ystävyyttä ja viehtymystä, miekkoja, pallokaloja, poliisiunivormuja, ikivanhoja käsikirjoituksia…

Tarkemmin juonta selostamatta kuulostaa suorastaan sekavalta, mutta kirja on vaikuttava. Trillerin piirteitä löytyy paljon, iloisen romanttinen tai höttöviihteellinen tarina ei ole. Sadunomaista hämyä tuo se, että kulttuuri ja osin aikakin on meistä kovin kaukana. Aistillisuus on yksi Hilvon tekstien ominaisuus. Tässä etusijalle nousee hajuaisti, tuoksujen voima ja vaikutus.

Hilvo heittää lukijalle taitavasti ajatuksenalkuja ja mielikuvitusta kiihottavia täkyjä. Hän ei selitä liikaa, vaan luottaa lukijaan, joka ei pääse helpolla. Hilvolla on selkeästi oma äänensä ja tapansa kirjoittaa, mitä voi vain kunnioittaa. Ja hän onnistuu yllättämään jopa kyynisen lukijan - lukemista palkitsevimmillaan.

Kirja sopii rutinoiduille lukijoille yllätyspalaksi, Japanista kiinnostuneille tietopankiksi, vahvatunnelmaisen ja erikoisen tarinan ystäville nautittavaksi. Jos tämä olisi hajuvesi, se olisi voimakas ja eksoottinen itämainen parfyymi, joka huumaa läheltä ja houkuttaa kaukaa ja jonka tuoksu säilyy pitkään. Ja jos pisteyttäisin kirjoja, tämä saisi täydet pisteet.

Kirjan on lukenut myös Sanna ja Lilyssä Helmi K.

Sami Hilvo: Rouva S. Tammi 2012.