Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia

Anna-Leena Härkösen tekstiä on aina ilo lukea - on kyseessä sitten kirja tai kolumni, tyyli on varma, tuttu ja luotettava. Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia on kooste Anna-lehdessä 2003–2011 ilmestyneistä kolumneista.

Koska kyseessä on naistenlehti, aiheet ovat sen mukaiset: naisten ja miesten suhteet ja eroavaisuudet, ulkonäköpähkäilyt, äitinä - nimenomaan pienen lapsen - oleminen ja mokailu, lapsiperheen käytännön kommellukset. Tavanomaista tavaraa, mutta hauskasti ja suoranoloisesti käsiteltyinä Härkösen tapaan. Jo ensimmäinen juttu, Hohto, pyrskäytti ja toi mieleen omat ei-niin-onnistuneet etelänostokset, joihin on joskus - tietysti hyvin kauan sitten - tullut sorruttua. Mikä siinä onkin, että ulkomailla ihanilta näyttävät kengät ovat kotona kammottavan räikeät ja mauttomat, eikä niillä ainakaan voi kävellä? Kolumnissa kengät korvaa hohteleva ihovoide.

Monessa muussakin asiassa allekirjoitan täysin Härkösen, tai kolumnien minä-henkilön, näkemyksen. Kuten että on yhtä asiatonta huomautella liiallisesta laihuudesta kuin läskiydestäkin, vaikka ensin mainittu unohtuu ihmisiltä usein, tai mitä on lohturuoka parhaasta päästä: "Mitä muuta ihminen tarvitsee kuin lautasellinen perunamuusia, jonka päällä voi sulaa? Ei mitään." 

Tiesin kyllä sen, että jos haluaa saada volyymia tyveen, ei tukan kannata antaa kuivua vapaasti, mutta sitä en tosiaankaan tiennyt, että digiboxin Ei signaalia -viesti tarkoittaa oikeasti, että vedä itsesi vessasta alas, sinua ei tarvita täällä enää. Kertoja on siis digimasentunut. Parissa kolumnissa mentiin jo turhankin helpon puolelle: teknisten vempainten älyttömyys, kotitöiden jako ja jouluhössötys eivät ole ihan raikkaimpia aiheita. Tosin varmasti lehden toimeksiannon mukaisia.

Mutta vastapainoksi mukaan on saatu painavaakin asiaa ja elämänviisautta, kuten kritiikin sitä kohtaan, että vain naisia vaaditaan jäämään kotiin lastenhoitoon. "Miten sitten suu pannaan, kun on ollut vuosikaudet kotona eikä ovi työelämään enää aukeakaan? Entä sitten, jos mies jättää eikä ole enää mitään toimeentuloa? Silloin on myöhäistä itkeä. Ei miesten varaan kannata heittäytyä. Miehet ovat ihan kivoja, mutta suurin piirtein yhtä luotettavia kuin pohjoiskorealaiset kodinkoneet."

Pääosin tekstit ovat kuitenkin pelkästään hauskoja ja vapauttavia, eivät turhan opettavaisia. Hassuista sitaateista koostuva Gogolin kolinat, Sisäinen lapsi ja Pissapoliisit naurattivat, ja kiitän Härköstä siitä, ettei arkiaiheista huolimatta hänen tekstejään lukiessa tarvitse koskaan kiusaantua, vaan voi rentoutua ja nauttia sujuvasta kynästä. Juuri kuten kolumnin kanssa kuuluukin.

Nopealukuinen kirja sopii hyvin kulkuneuvolukemiseksi ja kevyeksi, terveelliseksi välipalaksi: voi hyvinkin olla, että se nostaa lukijan serotoniinitasoa ja saattaa se kasvattaa vastustuskykyäkin.

Miia Kolmannelta linjalta muistuttaa Härkösen aiemmista kolumnikoosteista. Härkösellä onkin pitkä ura kolumnistina, ensin Image-lehdessä, sittemmin pitkään Annassa ja nykyisin Avussa. Muita kirjan lukeneita blogeja: Kirjasfääri, Luettua, Kirjojen keskellä.

Anna-Leena Härkönen: Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia. Otava 2012.