Tunnet varmaan pariskunnan, jota joskus ihmettelet: mikä ihme heitä mahtaa pitää yhdessä? Mitä erikoisimmat motiivit pitävät liittoja kasassa, mutta Amy ja Nick Dunnen kaltaisia pareja ei varmastikaan montaa ole.He kertovat kirjassa omat tarinansa, ja vaikka he kuvailevat erilaisia taustojaan, loppujen lopuksi heillä on paljon yhteistä. Kumpikin on ollut yksinäinen lapsi, ilman turvallisia aikuisia. Molemmat osaavat ottaa haluamansa, tosin eri keinoin, eikä manipulointikaan ole kummallekaan vierasta. Mutta nyt lipsuin keittiöpsykologiaan itse asiasta eli huimasta jännityskertomuksesta erään avioliiton sisällä.
Amy katoaa, juuri viisivuotishääpäivänä. Nick on tietysti shokissa - vai onko? Jokin häntä vaivaa, se on selvä, suuren yleisön ja poliisinkin mielestä mies käyttäytyy epäilyttävästi. Varsinkin kun paljastuu asioita, joita Nick on salaillut avioliitossaan. Amy taas on ollut taitava kulissien ylläpitäjä, selviää vähitellen. Mutta mikä on loppujen lopuksi kulissia ja mikä on totta? Juonesta ei voi juuri kertoa spoilaamatta.
Lukijaa viedään kuin pässiä narussa. Ensin uskot yhtä, kohta jo alat epäillä toista. Kumpaan puolisoon haluaisit samaistua? Voin paljastaa, että tunne vaihtelee lukemisen aikana moneen kertaan. Ennalta-arvattavuus ei tätä tarinaa vaivaa, yllätyksiä ja (yleensä) karmivia käänteitä riittää. Fiksusti rakennettu ja kirjoitettu teksti ei aliarvioi lukijaansa, vaan aiheuttaa mukavasti päänvaivaa ja jää kutkuttamaan mieltä vielä pitkään lukemisen jälkeenkin. Laadukasta jännitysviihdettä, joka osui nappiin lukupinooni juuri kesäloman alkaessa.
Kenelle? Psykologisen trillerin ystäville, avioon aikoville tai siinä jo oleville, yllätyksellistä lomaviihdettä hakevalle.
Järjellä ja tunteella -blogin Susa sai yllättyä kerran toisensa jälkeen, Annika K sanoo oivaltavasti, että karmeinta eivät olleet itse tapahtumat, vaan se, mitä tapahtui pään sisällä. Taika puhuu karmivasta viihdyttävyydestä, ja Jenni perusti kirjasta lukupiirikeskustelun.
Gillian Flynn: Kiltti tyttö. WSOY 2013. Suomennos Terhi Kuusisto. Kustantajalta saatu lukukappale.
Odotin kirjalta paljon, mutta jouduin kyllä hieman pettymään. Kiinnostuin kirjasta psykologisen puolen takia, ja se olikin ihan kohtuullista, mutta muuten jäi vähän vaisuksi, vaikka kirjan luki mielellään. En yllättynyt, siksi harvemmin luen tätä genreä. =D
VastaaPoistaHarmi että petyit, Irene. Itse en odottanut kirjalta oikein mitään - en ollut lukenut arvioita etukäteen, joten nautin yllätyksistä. Tosin tiesin sen, että kirjaa on suitsutettu niin USA:ssa kuin meillä, mutta en tiennyt tarkkaan sen genreä. Usein onkin niin, että korkeat odotukset hieman latistavat lukukokemusta. Koska pakosti kirja on lähes aina vähän erilainen kuin itse mielessään kuvittelee. Ja markkinoinnin vaikutus pitää huomioida myös - vaikkei sitä haluaisi myöntää. Lomakirjaksi tämä sopii kuitenkin mainiosti ja kutkutteli sopivalla tasolla mökkilaiturilla istuskelevaa :-)
VastaaPoistaTodellakin viedään lukijaa kuin pässiä narussa, sanoit osuvasti! Minä hätkähdin ihan täysin kun siinä puolessa välissä tuli juonenkäänne, oikeastaan vasta siinä vaiheessa koukutuin kunnolla. Mutta siitä eteenpäin sitten minua vietiinkin oikein kunnolla.
VastaaPoistaMinä en pettynyt Kilttiin tyttöön, tykkäsin kyllä kovasti.
Minusta on ihanaa, kun viedään kuin pässiä narussa - eli saa yllättyä totaalisesti lukiessa. Ja tässä sai, muutamankin kerran.
Poista