Orvokki Leukaluun urakirja

Orvokki Leukaluu on esitelty kansalle radiossa sketsimäisinä kuunnelmina, joissa itsetietoinen ammatinvalintapsykologi ratkoo kysyjien ongelmia omalla omituisella mutta kummallisen toimivalla tavallaan.

Supinen paketoi kirjaksi jo radioituja ja uusia tarinoita niin, että siihen mahtuu neljäkymmentä yleisökysymystä ja Orvokin vastausta. Vastaukset neiti Leukaluun tapaan ovat virallisuutta tavoittelevalla, hieman juhlavalla kielellä muotoiltuja, mutta erittäin konkreettisia, jopa pikkutarkkoja. Jokaiselle kysyjälle hän löytää välittömästi sopivan ammatin ja perustelee huolellisesti, miksi matkailusta kiinnostuneen Markun Pöytyältä kannattaisi ryhtyä konduktööriksi tai arkkitehtuuria ihailevan helsinkiläisen Antin suntioksi. Hän neuvoo myös keskijohtoa ja innostuu itsekin kalankasvatuksesta.

Ammateista löytyy Orvokin silmin katsottuna uusia puolia. Ainakin sen lukija oppii, että työ kuin työ tarjoaa yllättäviä näkökulmia eikä valinnassa kannata vuorenlujasti luottaa toisten neuvoihin. Osa vastauksista on aidosti hauskoja, osa ei niinkään. Joskus Orvokki intoutuu suorastaan hulluttelemaan ja kertoilemaan juttuja, joskus - jos kysymys ei häntä sytytä - hän kuittaa vastauksen kuivanpuoleisesti ja lyhyesti. Saattaa tietysti olla niinkin, että joskus häneltäkin loppuu tietämys (mitä hän ei tietenkään tunnustaisi).

Vastauksia enemmän nauroin oivallisille kysymyksille, asianmukaisille nimimerkeille ja niiden takaa pilkottaville persoonille: näin niin mielessäni Keijon, fysiikan tohtorin Turusta, jota hermostuttaa luennointivelvollisuus, tai mänttä-vilppulalaisen Yasminin, joka on päässyt kampaamoalan kouluun muttei tiedä alasta mitään ja käyttää nettilyhenteitäkin väärin (LOL). Aloin heti mielessäni sijoitella kysyjien paikalle oikeita henkilöitä. Mieleen tuli jo, mahtaako meillä Supisen kanssa olla sama tuttavapiiri...

Pakollinen vertailu: Mielensäpahoittajan syvällisyyttä, kokonaista persoonaa ja maailmankatsomusta Orvokille ei ainakaan vielä pääse syntymään, vaikka heillä yhteistä onkin radiokuuluisuus ja ympäristön terävä tarkkailu. Ja tietysti elämänkokemus.

Mukavahenkinen, nopeasti lukaistava kirja kevyestä pakinoinnista pitäville. Toimii paremmin luettuna osissa kuin putkeen. Radioversioita en ole kuullut, mutta Miitta Sorvalin ääni on helppo kuvitella näiden esittäjäksi.

Muualla: Ilselässä hihiteltiin, Kirjasfääri analysoi terävästi ammatinvalintaoppaita, Kirjojen keskellä kaipaa Orvokilta neuvoa.

Miina Supinen: Orvokki Leukaluun urakirja. WSOY 2013.