Elävää kuvaa

perjantai 23. elokuuta 2013

1Q84

Viime viikonlopun rauhoituin arki- ja muista häslingeistä: nukuin, join viiniä, luin. Uppouduin, ja tunsin itseni tosi levänneeksi sunnuntai-iltana. Tällaista voisi olla lukumaratonin jäljiltä? Se houkuttaa yhä enemmän, mutta pienen yksityisen tonin suoritin jo näin vapaamuotoisesti ja vahingossa.

Lähes 800-sivuiseen tiiliskiveen voi tosiaan uppoutua. Ei sitä oikein muuten voikaan lukea. Kun malttaa sukeltaa Murakamin oudon kiehtovaan tunnelmaan, ei sieltä ihan sekunnissa nouse. Ja kun nousee, pää on hieman pökkyräinen ja menee hetki muistellessa, missä todellisuudessa nyt eletäänkään. Sunday Timesin arvio sanoo lukijan putoavan kaninkoloon. Vertaus on nappiosuma. Tosi ja fantasia sekoittuvat, reaalimaailma unohtuu. Olet Japanissa vuonna 1984.

Tengo on kolmikymppinen matematiikan opettaja, joka harrastaa kirjoittamista, vakavasti tietysti. Hän on monitaitoinen kaveri, niin musiikki, urheilu kuin puhuminenkin sujuvat, mutta etenkin matematiikassa hän on huippu. Ja kirjoittaminen on hänelle kuin hengittämistä - kirjoittamalla hän selittää maailmaa itselleen. Suurta menestystä sillä saralla ei ole vielä tullut, vaikka Tengo on lähetellyt tekstejään lehtiin ja kirjoituskilpailuihin. Kustannustoimittaja Komatsu kuitenkin luottaa lujasti Tengon taitoihin, ja he päätyvät tekemään yhteistyötä erikoisessa kirjoitusprojektissa. Tengo kirjoittaa "auki" 17-vuotiaan tytön, Fuka-Erin, käsikirjoituksen, jonka tarina alkaa oudolla tavalla elää Tengon elämässä.

Tengon kanssa näkökulmaa vuorottelee toinen päähenkilö, Aomame, nuori nainen, liikunnanohjaaja, jolla on selkeä moraalikoodi ja käytännöllinen ote elämään. Hän on Tengon tavoin yksinäinen, tukena ei ole perhettä tai läheisiä, mutta hän tapaa ihmisiä, jotka auttavat häntä eteenpäin. Yksi näistä on vanha rouva, jolle Aomame antaa fysikaalista hoitoa, ja tämän palvelija Tamaru. Rouva näkee tytön tarkasti sisintä myöten ja tarjoaa tälle töitä, joihin vain Aomame pystyy. Jääpiikki ja korkokengät ovat tytölle yhtä tuttuja tarvekapineita.

"- Tsehov sanoo, että kun ase on kerran esitelty tarinassa, sen on pakko laueta.
- Mutta tämä ei ole mitään tarinaa. Tämä on tosielämää.
Tamaru siristi silmiään ja katsoi tiukasti Aomamea. Sitten hän avasi hitaasti suunsa ja sanoi:
- Mistä sen tietää?"

Vastausta ei tiedä ainakaan Tengo, eikä myöskään sitä, voiko nykyisyyttä muuttaa menneisyyttä muuttamalla.  Hän tietää kuitenkin Aomamen tavoin, että on olemassa toinen maailma, ja myös sen läpi aika on kulkenut.

Rakkautta, totta kai. Tengo ja Aomame ovat tavanneet lapsina. Ja jääneet toistensa mieleen lähtemättömästi. Mutta elävätkö he samassa maailmassa - onko romanssille mitään mahdollisuuksia?
Molempien tarinoissa on mukana mainioita sivuhenkilöitä; etenkin pidin Tengon naisystävästä.

Kaikilla on takanaan rankkoja kokemuksia, ja taustat kerrotaan tarkasti, kuten Murakamille sopii. Mutta heillä on myös hienoja muistoja ja vahvoja intohimoja, enkä tällä viittaa pelkästään seksiin, joka on lähinnä syömisen kaltainen tarve - näitä molempia tyydytetään kirjassa usein. Henkilöiden monista erikoisista taidoista osasta on heille hyötyä, osasta ei, mutta niiden ansiosta he päätyvät erikoisiin tilanteisiin. Ja heidän tarinansa risteävät oudoissa kohdissa. Murakami kertoo samalla hypnoottisella tyylillään niin arkisista tekemistä kuin oudoista sattumuksista ja ilmiöistä. Kuten kahdesta vierekkäisestä kuusta ja pikkuväestä.

"Kaikki mikä on tärkeää on metsässä, ja myös pikkuväki on metsässä."

1Q84 on hämmentävä kirja, joka vyöryttää runsaasti sisältöä ja tärppejä lukijan mielikuvitusta kiehtomaan. Liittyvätkö suurvaltojen avaruuskokeet jotenkin kahden kuun olemassaoloon? Onko olemassa rinnakkaistodellisuus vai tarkoittaako toinen maailma kirjallisuuden ja mielikuvituksen maailmaa? No, oikeastaanhan kirja kertoo kirjoittamisesta. Tai oikeastaan se kertoo yksinäisyydestä. Tai ehkä pikemminkin uppoutumisesta, oman tien päättäväisestä seuraamisesta. Tai jostain ihan muusta - en minä tiedä! Yhteenveto on mahdotonta, kun kokonaisuus on näin laaja ja moniulotteinen. Tapahtumia ei voi selittää lyhyenä referaattina kuulostamatta todella kummalta, mutta tärkeämpiä ovatkin tunnelma, maailma, jossa eletään, ja henkilöiden omintakeinen ajatuksenjuoksu. Kohtalo, ajan kulku ja ihmisen osa siinä ovat isoja teemoja.

"En voi valita muuta elämää kuin tämän joka minulla on. En voi vaihtaa sitä toiseen. Olipa elämäni miten kummallista ja epämuotoista tahansa, näiden geenien kantoalusta olen minä."

Murakamin teksti on rauhallisesti soljuvaa ja kaunista, kieli selkeän napakkaa, maagisista elementeistään huolimatta helppolukuista eikä lainkaan vaikeaa. Harmittaa, ettei näitä kirjoja ollut olemassa silloin, kun itse olin päähenkilöiden ikäluokkaa tai nuorempi, uskon että vaikutus olisi ollut järisyttävä, kun oma tie oli vielä etsinnän alla. Mutta nytkin teksti koukuttaa, viihdyttää ja kummasti rauhoittaa mieltä, ainakin näin isona annoksena kuin minä sitä nautin. Mihinkähän sitä seuraavaksi uppoutuisi?

"Mikään ei ole sitä, miltä näyttää. Kaikki on juuri sitä, mitä on", kuvaa tarinaa Minna, Ja kaikkea muuta.Vaikkei täysin haltioitunutkaan, odottaa Lumiomena innolla kolmatta osaa, jonka Linnea on jo lukenut. Ilselän Minna ja Annika K. ihastuivat. Arvio löytyy myös ainakin Sinisestä Linnasta, Nenä kirjassa -blogin Norkulta ja Annamilta Anna minun lukea enemmän -blogista.

Haruki Murakami: 1Q84. Tammen Keltainen kirjasto 2013. Suomentanut Aleksi Milonoff.







18 kommenttia:

  1. Tuo kaninkoloon putoaminen on tosiaankin hyvä vertaus! Juuri sellainen olo tulee melkein mitä tahansa Murakamia lukiessaan. Luin 1Q84:n kaksi ensimmäistä osaa ihastuneena, mutta toisaalta en uskaltanut täysin haltioitua, koska kolmas osa saa määrätä sen, millaiseksi lukukokemus kokonaisuudessaan muodostuu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maailma tosiaan hieman vinksahtaa radaltaan Murakamin seurassa. Mutta jotenkin kiehtovasti, ei liian kammottavasti. Kolmatta osaa odotellen!

      Poista
  2. Olen likenut Murakamilta vain Norwegian Woodin, joka on kuulemani mukaan tyyliltään hyvin toisenllainen kuin hänen muu tuotantonsa. Sarjaan täytyy ehdottomati tutustua! Kiitos arviosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos kiinnostuit! Kafka rannalla oli minusta kiehtovin - tai kunhan tämä 1Q84 sarja täydentyy, ehkä siitä tulee Se.

      Poista
  3. Voi että, 1Q84 oli ihana. Ihastuin todella. <3 Odotan kolmatta osaa niin paljon, ja ehkäpä toivon molemmat kirjat joululahjaksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä toive joulupukille! Kolmas osa tulee menemään kuumille kiville Suomessa, uskon.

      Poista
  4. Minun bloggaukseni taisi mennä lähinnä ylenpalttiseksi ylistämiseksi. En osannut olla kovin analyyttinen, kun 1Q84 vei sydämeni niin täysin. Odotan suuresti lokakuuta ja kolmannen osan ilmestymistä, sillä haluan todella kovasti tietää, miten tämä tarina päättyy. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on ihan parasta, että vie sydämen mennessään, vaikka analyyttisyys kärsiikin - sehän vasta kirjasta paljon kertookin. Ja parasta on sekin, ettei tässä osaa yhtään arvailla, mitä jatkossa tapahtuu, joten pakko vain lukea tulevakin kirja nopeasti ja sormet syyhyten siihen asti odotella!

      Poista
  5. Komppaan Annamia, myös mä rakastuin kirjaan niin syvästi, ettei sen jälkeen tuntunut oikein mikään miltään... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Murakami herättää vahvoja tunteita, se on mestarin merkki!

      Poista
  6. Murakamilta olen lukenut vasta Suuren lammasseikkailun, joka ei aivan minua vakuuttanut, mutta aion silti lukea jossain vaiheessa lisää, ja juuri tämä uutuus houkuttelee. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, myös Kafka rannalla ja Sputnik, rakastettuni voisivat olla hyviä vakuuttajia. Huomasin että toistan itseäni Murakamin kohdalla koko ajan, olen näköjään tehnyt hyvin samantyyppisen arvion aiemminkin: http://kulttuurikukoistaa.blogspot.fi/2013/04/sputnik-rakastettuni.html

      Poista
  7. Luen tätä parhaillaan, ja voi että olen nauttinut. Jos osaisin laittaa Murakamin kirjoja järjestykseen, tämä nousisi varmasti korkealle. Ainakin näin keskellä kirjaa tuntuu siltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jo laajuutensa takia tämä nousee Murakamin kirjoista; tunnelmassa viipyy niin pitkään, että uppoutumista ja sitä kautta vaikuttumista ei voi välttää.

      Poista
  8. Säästelen tätä syksyiselle Lontoon-matkalleni, odotukset ovat korkealla! Ei taida olla yhtäkään kirjan lukenutta bloggaajaa, joka ei olisi tähän enemmän tai vähemmän ihastunut. :) Mutta en ihmettele yhtään, Murakami on huikean hyvä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, sinulla on paljon ihanaa odotettavaa, Lontoo ja upottava kirja! Murakami on vaan niin... Murakami. Häntä ei voi oikein verrata mihinkään.

      Poista
  9. Murakami on yksi niistä kirjailijoista, joita en vain jostain syystä ole tullut lukeneeksi, vaikka tarkoitus on ollut. Hänen teoksistaan eniten kiinnostavat Kafka rannalla ja juuri tämä 1Q84. Toisaalta olen aina vähän varovainen näiden ylisanoin hehkutettujen kanssa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On oikein olla varovainen ylisanoitettujen suhteen! Ja joskus käy minullekin niin, etten edes halua lukea, jos kirja tulee joka tuutista vastaan. Tökkii jo ennen lukemista. Mutta onneksi tutustuin Murakamiin hehkuista huolimatta. Parhaat ovat juuri nuo mainitsemasi.

      Poista