Lääkäri

Herman Kochin uutuskirja jyrähtää käyntiin kuin asfalttijyrä. Se lähtee liikkeelle voimakkaana, vahvana ja vaarallisena - alle jäävät pienet piperrykset ja voikukat, kun se etenee painavana kohti jotain, mitä lukija ei voi vielä tietää, mutta osaa pelätä.

Marc on yleislääkäri, jota inhottaa koskea ihmiskehoon. Hän on ylimielinen ja ärsyttävä, mutta tunnollinen perheenisä. Kun hän tapaa Caroline-vaimonsa kanssa kuuluisan näyttelijän, Ralphin, alkavat tapahtumat vyöryä vääjäämättä. Ralph katselee Carolinea kuten naisten suosioon tottunut mies tekee, mutta Marcia se ei miellytä. Silti häntä kiehtoo Ralph, hänen elämäntyylinsä - ja aika lailla myös tämän vaimo, Judith.

Perheet ajautuvat - Marcin vahvalla vaikutuksella - viettämään yhteistä lomaa näyttelijäperheen kesähuvilalla. Perheiden lapset ystävystyvät, molemmilla on kaksi lasta, toinen teini, toinen nuorempi: Marcilla ja Carolinella tyttäret Julia ja Lisa, Ralphilla ja Judithilla pojat Alex ja Thomas. Teinien välille vanhemmat jopa uumoilevat romantiikan poikasta. Huvilalla on muitakin vieraita, huippuohjaaja Stanley ja hänen mallityttöystävänsä.

Siltä varalta, ettei lukija ole lukenut Illallista tai ei ymmärrä tapahtumien perusteella, missä mennään, Koch heittelee vinkkejä tulevasta katastrofista. Tämä hieman ärsytti toistuessaan. "On hetki, jonka jälkeen mikään ei ole ennallaan..." -tyyppisiä viitteitä esiintyy monta.

Asfalttijyrän matka siis hieman tökkii, mutta painavuus vie sitä kuitenkin eteenpäin, halusi kyydissäolija tai ei. Koch kuvaa hienosti perhesuhteita, vanhempien ja lasten välejä ja vastuukysymyksiä Illallisen tapaan ja henkilöiden suhteiden kehittymistä, Marcin näkökulmasta. Ja kun katastrofi lopulta tapahtuu, se tulee kaikista vihjeistä huolimatta lopulta yllättäen. Koch on kuvaillut ihmiset ja tunnelmat tähän asti piinaavan tarkasti, mutta heittäytyy nyt ykskaks häveliääksi eikä paljasta lukijalle yksityiskohtia, vaan luottaa mielikuvituksen voimaan.

Miten kertoisin tästä spoilaamatta? Varo seuraavaa kappaletta! Voin sanoa vain, että tapahtuu ei-toivottu sukupuolinen kontakti. Ja Marc haluaa pelastaa tilanteen. Hänen keinonsa ovat normirajat ylittäviä, mutta tehokkaita. Inhorealistisena suomalaiskansallisena rehellisyyttä vaativana lukijana näin tarinassa valtavan loogisen virheen: jos tapahtuu kuten oletan tapahtuneen, miksei kukaan ole huolissaan mahdollisesta raskaudesta tai sukupuolitaudista? Huolissaan oltiin, mutta aivan muista asioista. Ja kosto on karmein, mitä voi kuvitella.

Takaisin arvioon. Jännitys hieman lopahtaa puolivälin jälkeen, mutta pääosin Koch lunastaa odotukset. Hän on parhaimmillaan kuvatessaan jännittynyttä tunnelmaa, ihmissuhteita ja kieroutunutta mieltä, joka vaikuttaa aluksi hämäävän normaalilta, mutta paljastuu pala palalta.

Jyrä yskähtelee ja pysähtyy lopulta. Katse taaksepäin, sileää jälkeä tuli! Kirja toi mieleen vahvasti Eggenin Sisustajan, ammattinimikettä hyödyntävää nimeään myöten. Samalla tavalla paljastuu vähitellen päähenkilön sairas ajattelu ja tapa kertoa kammottavia tapahtumia viileästi, toteavasti, ikään kuin ne olisivat normaaleita askareita. Ja samalla tavalla lukija välillä nauraa, välillä kauhistuu.

Kenelle? Psykologisesta romaanista nauttiville, kovatasoisen viihteen ystäville ja niille, jotka haluavat tuntea turvallisesti kylmäävää jännitystä selkäpiissään. Omaan elämään on hyvä palata tämän jälkeen, eikä tarina jää turhaan mieleen kaihertamaan, koska sen kuviot ovat niin kaukana normiarjesta.

Muualla: Suketus piti kirjasta, mutta ei pidä sitä Illallisen tasoisena. Itse pidin tästä ehkä jopa enemmän, tämä oli jotenkin helpompi, vaikka jännitystä riitti yhtä lailla. Leena Lumi vertaa kirjailijaa Ian McEwaniin: "Koch hallitsee ihmismielen pimeät kujat." Annika K sanoo lukukokemuksesta: "...kiihdyttävän syvä, raakakin."

Herman Koch: Lääkäri. Siltala 2013. Suomennos Sanna van Leeuwen.