Elävää kuvaa

lauantai 25. tammikuuta 2014

Kysymyksiä ja vastauksia viikonlopun viihteeksi


Kiitos haasteesta, Margit Tarukirja-blogista!

Alla vastauksia haastekysymyksiin ja uusia kysymyksiä. Jatkan haastetta, vastauksia olisi kiva lukea näiltä bloggareilta:
Tuija Tuijata (koska se on viisas ja haluan päästä osalliseksi)
Norkku Nenä kirjassa (koska se lukee ja kirjoittaa tosta vaan)
Jassu, Hurja hassu lukija (koska sillä on hauskanniminen blogi)
Poplaarin Pekka (koska sillä riittää näkemystä)
Oksan hyllyltä Marika (koska se on aktiivinen kirjahullu)
Hyönteisdokumentin Hdcanis (koska olen utelias)
Eniten minua kiinnostaa tie -blogin Suketus (koska luen)


Kysymykseni heille:
- Kirjablogin pitämisen kolme tärkeintä motiiviasi?
- Oletko aktiivinen somessa muuten kuin bloggaajana? Käytätkö esim. Twitteriä?
- Miten kuvailisit kirjamakuasi tai sen muuttumista vuosien varrella?
- Onko olemassa kirjoja, joita et halua lukea? Mitä/millaisia ne ovat?
- Onko bloginpidosta poikinut seurauksia, joita et osannut odottaa? Millaisia?
- Vaihteleeko lukuaktiivisuutesi, esim. vuodenaikojen mukaan?
- Haluaisitko suositella joitakin blogeja, muita kuin kirja-? Mitä seuraat itse?


Omat vastaukseni Margitille:

Muistatko jonkun voimakkaan kirjakokemuksen lapsuudestasi?
- Monta! Varhaisimmista muistan kirjan koon ja ulkoasun, mutten sitä, mikä sen nimi tai sisältö oli. Muistan Onnelin ja Annelin (ilm. 1966, opin lukemaan 1969). Peppi-kirjat. L.M. Montgomeryn.

Millainen oli ensimmäinen kirjasto, jonka asiakas olit?
- Asuin lapsena maalla, joten se oli kirjastoauto. Sain 7-vuotiaana oman kirjastokortin, ja se hieno tunne on vieläkin muistissa vahvana. Auton kirjatarjonta tuli nopeasti tutuksi. Tärkeä vaihe oli, kun huomasin siinä kymmenen ikävuoden jälkeen, että nyt olen lukenut kaikki lastenkirjat ja on  siirryttävä aikuisten hyllylle. Josta ensin lainasin Agatha Christietä.

Luetko muilla kielillä kuin suomeksi?
- Joskus eli liian harvoin englanniksi, vielä harvemmin ruotsiksi. Tässä on petrattavaa. Saksaakin olen yritellyt, mutta toistaiseksi vielä tv-sarjojen kanssa.

Voitko suositella jotakin kirjallista matkakohdetta (kirjasto, kirjailijamuseo tms.)?
- Lontoo sopii mihin vain tarpeeseen! Paikallisia kirjailijoita taas löytää melkein kaikkialta. Itse halusin aikoinaan Kreetalle Sinuhen tunnelmissa. Ja menen taas keväällä jälleen. Suosittelen Mäntyharju-käyntiä, vaikkei Ritva Sarkolan tai Mauri Sariolan kirjoja lukisikaan. Viihdyn niin hyvin siellä. Kesäkotimme, Salmela, tori, pienen kirkonkylän tunnelma, mukavat ja aktiiviset ihmiset.

Mihin kirjoihin liittyvään kohteeseen haluaisit matkustaa?
- ks. edellinen. Ei liene paikkaa, johon jokin kirja ei kytkeytyisi. Italia on aina kiehtova, Vera Valan, Donna Leonen ja muiden tunnelmissa. Mutta lähtisin mielelläni myös Lappiin.

Mikä kirja on tehnyt sinuun säväyksen seuraavissa genreissä:
klassikko?  Sinuhe. Siinä on kaikki.
dekkari/jännitys? Vaikea valita. Maria Kallioihin koukutuin. Jännityspuolelta King pelotti, uudemmista Flynnin Kiltistä tytöstä pidin. Päivi Alasalmi. Ja muutenkin psykologiset jännärit.
scifi? Avaruuden kauppamiehet. Miksen nyt muista mitään muuta? Asimov! Lasketaanko Risto Isomäki näihin?
fantasia? Maarit Verrosen kirjat. Myös Johanna Sinisalo. Omituiset kirjat yleensäkin. Atwoodin Oryx ja Crake. Vonnegutista vaikutuin joskus. Ajassa seikkailut ovat ihania, kuten Aikamatkustajan vaimo.
runous? Luen salaa ja yritän ymmärtää. Lassi Nummi. Anja Erämaja.


Nyt alan laatia Blogistanian parhaat -listoja. Hyvää viikonloppua!

9 kommenttia:

  1. Hih, tämä hullu kirja-aktiivi tuli just kirjastosta ja sortui taas lainaamaan pari ylimääräistä, vaikka piti vaan ottaa se yksi varattu kirja. :) Kiitos haasteesta, aika kiperiä kysymyksiä!

    VastaaPoista
  2. Ole hyvä, rennosti vaan vastaillen, ja kysymyksiä saa muuttaa tai jättää poiskin :-)

    VastaaPoista
  3. Kiva, että vastasit! Sain tästä hyviä vinkkejä. Tuo Atwoodin Oryx ja Crake pitäisi nyt lopulta lukea.

    VastaaPoista
  4. Arja, kiitos kysymästä! Tuijata vastaa tässä lyhyesti - pistit pohdittavaa, eli taidan postatakin näistä jossain vaiheessa. Laiton saman jo oman blogini vastaukseen.

    Minua motivoivat kirjabloggaamiseen
    1) Lukeminen on hauskaa ja luetun pohtiminen myös.
    2) Luetut kirjat on voi tallentaa näin itselleen muistin virkistykseksi.
    3) Ja uskomatonta on, jos niistä on iloa vielä muillekin.
    Somea käytän jonkin verran muutenkin. Blogiini olen kytkenyt Instagramin, muuten käytän Facebookisa.

    Kirjamakuni on kirjava. Pääosin luen proosaa, laidasta laitaan, vähiten fantasiaa ja scifiä. Olen aina ollut proosallinen, mutta tuntuu, että tulen koko ajan kaikkiruokaisemmaksi ja lukijana kokeilevammaksi. Ja uskallan nykyisin jopa jättää kirjan kesken. Hylkään kirjat, joiden kerronta tökkii tai kuvattu teema tai henkilöt eivät lähde vetämään: olen muuttunut tunnelukijaksi.
    Blogista on seurannut sellaista, että se koukuttaa. Olisi kiva saada lisää lukijakommentteja ja ajatusten jakamista. Tuntuu, että työ haittaa harrastusta… en ehdi lukea ja kirjoittaa niin paljon kuin haluaisin. Olen iloisesti parina viime vuonna lukenut taas enemmän, välillä oli verkkaisia vuosia, eli lukutahti vaihtelee vireystilan, työtilanteen ja eri kausien mukaan. Muita blogeja seuraan vaihtelevasti: seikkailen kirjablogeissa. Yhden ruokablogin haluan vinkata: omenaminttu.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija! Tunnistan tuon ilmiön myös omassa lukemisessani: on mielenkiintoista kokeilla kaikenlaista, mutta voin jättää kirjan keskenkin. Hyvin tiivistit, tunnelukija siis ilmeisesti täälläkin yhä enemmän! Toivottavasti arkeesi jää aikaa ja voimia lukemiseen ja bloggaamiseen jatkossa riittävästi. Ja kiitos vinkistä, kurkkaan tuota ruokablogia.

      Poista
    2. Ja sitten innostit ihan blogivuodatukseen asti: http://tuijata.wordpress.com/2014/01/28/paras-kirja-2013-ja-blogihaasteista/

      Poista
  5. Hyviä vastauksia ja mukavia kirjapohdintoja. Muistan tuon Agatha Christie -vaiheen. Minulle kävi samoin, eli lastenkirjat tai varhaisnuortenkirjat tuli luettua ns. tappiin ja siirryin suoraan dekkareihin ja Anni Polvan rakkausromaaneihin. Varsinaisia nuortenkirjoja taisi olla aika vähän vielä 70-80-luvun taitteessa, tai ainakaan minä en niitä löytänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Ehkä juuri siksi tuli Christie ja muut dekkarit, ettei ihan hirveästi ollut valinnan varaa. Parin vuoden kuluttua tuosta aloin lukea imeliä rakkaustarinoita, Harlekiini-tyyliä, en muista mikä sarjan/sarjojen nimiä, mutta yhden kirjailijan muistan: Netta Muskett. Ooh, ne olivat niin ihania, että muistan ajatelleeni, etten luovu näistä koskaan :-)

      Poista