Elävää kuvaa

tiistai 11. helmikuuta 2014

Vaimotesti

Hihityttää. Mutta en voi kertoa kovin tarkasti, miksi - siltä varalta että joku ei vielä tunne kirjaa. Sen verran kuitenkin, että Vaimotesti on hassunhöpsö, mutta ei typerä, ja sellaista on ilo lukea.

Professori Don Tillman etsii vaimoa. Hänellä on huomattavia vaikeuksia ihmissuhteiden ja ylipäänsä tunteiden kanssa, ja nämä seikat hän itsekin viisaana miehenä täysin tiedostaa. Mutta koska hän on viisas, todella ylivertainen tietyissä taidoissa, hän päättää valjastaa osaamisensa pariutumiseen. (Ja onhan niin, että lääkärinkin mielestä säännöllinen seksielämä edistää terveyttä.)

Hän laatii nettiin kyselylomakkeen eliminoidakseen epäsopivat vaimoehdokkaat ja löytääkseen soveliaita kandidaatteja. Don hyödyntää "lomakkeenlaadinnan parhaiksi havaittuja käytäntöjä kuten monivalintatehtäviä, Likertin asteikkoja, ristiinvalidointia, kyllä vai ei -kysymyksiä sekä surrogaatteja."

Luonnollisesti valinta ei ole aivan näin yksinkertaista. Donin minuutintarkasti ohjelmoitu päivärutiini saa kyytiä, kun hän astelee syvemmälle ihmissuhteiden hämmästyttävään maailmaan. Lukija saa hykerrellä, sillä hänelle vihjataan asioista, joita Don ei tiedä. (Eikä kaikkea selitetä auki). Mutta koska hän on älykäs, hän oppii. Ja miehen erityisavuista, kuten äärettömän tarkasta muistista ja salamannopeasta ison tietomäärän omaksumiskyvystä, hyötyvät monet hänen itsensä lisäksi, joten mikään ressukka Don ei ole. Hänestä ei voi olla pitämättä.

Tarina herkuttelee Donin tietämättömyyksillä ja taidoilla. Etenkin pidin hänen tiedemiehen suorasukaisesta suhtautumisestaan uusiin asioihin ja niiden rohkeasta kohtaamisesta. Hän myöntää nöyrästi puutteensa, kun niitä oivaltaa, eikä osaa pelata minkäänlaisia ihmissuhdepelejä (pisteitä tästä). Donin aivojen rakenne ei vaikuta aivan tavanomaiselta. Asperger-tutkimus kiinnostaa häntä itseäänkin suuresti. Mutta toivon, ettei kukaan loukkaannu: syndroomalle ei naureta, vaan tapahtumille, joita se saa tarinassa aikaan. Don on kuitenkin sankari.

Tunnelma on lämmin ja viihdyttävä, teksti fiksusti ja taiten laadittua, juoni perinteinen kuten genreen kuuluu. Mitä muuta hyvältä viihdekirjalta tarvitaan? Tietysti visiittiä New Yorkiin! Check, sekin on mukana!

Norkku kikatteli, Sonja ei innostu romanttisista komedioista, Susa ihastui, Tuija kuvailee kirjaa viehättäväksi viihteeksi, jonka päähenkilöt voisivat olla kirjassakin mainittu Gary Grant ja Katharine Hepburn, 2000-luvulle siirrettyinä.

Graeme Simsion: Vaimotesti. Otava 2013. Suomennos Inka Parpola.




6 kommenttia:

  1. Tämä kirja on tainnut jakaa bloggaajien mielipiteitä paljon. Sinun tekstisi luettuani ajattelen, että minäkin voisin pitää. Mutta ehken kuitenkaan? Houkuttelevasti kuitenkin kirjoitit. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tämä omanlaistaan huumoria. Nokkelaa, mutta juonesta ei juuri voi puhua. Minua nauratti silti, viihdevälipalaksi oikein maistuva. Kirjasarjaa en tästä kuitenkaan odottaisi, vitsi meni jo tässä.

      Poista
  2. Minä pidin tilannekomiikasta, mutta odotin paljon enempi romantiikkaa... :-) Sujuvasti kirjoitettu ja viihdyttävä. Ei elämää suurempi ;-).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ei elämää suurempi, mutta huvitukseksi hyvä valinta. Minä taas pidin siitä, ettei romantiikka noussut suurempaan osaan. Miten olisi voinutkaan, kun päähenkilön ajatusmaailmaan tutustui! Hän tuskin tuntee sanaa romanttinen. Sille ei liene tieteellistä määritelmää?

      Poista
  3. Ihanasti kerrottu, kiitos tästä! :) Sait kiinnostumaan ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi! Luulen, että voisit tykätä...

      Poista