Chris Cleave singahti kirjataivaalle Little Been tarinalla. Itse en siitä niin hirveästi innostunut, lukijan kosiskelun makua mielestäni - ehkä myös taas hurja kehukuoro teki tehtävänsä väärään suuntaan - mutta seuraava suomennettu kirja kolahti minuun enemmän. Poikani ääni on kirjoitettu ennen Beetä. Se on omaääninen ja taitava teos - kuten toki Beekin, mutta ilman makeilueffektiä.Kolmas suomennos, Voittamattomat, tuli lukulistalle heti ilmestyttyään. Teksti on edelleen taitavaa ja helppolukuista, dialogia on paljon, kappaleet lyhyitä, kuvio selkeä. Mutta siinä hyvät puolet ovatkin.
Tarina kertoo kilpapyöräilijöistä maailman huipulla, tai ainakin Amerikassa. Kate ja Zoe ovat tutustuneet pyöräilyleirillä lapsina ja olleet parhaat ystävät jo vuosia. He jopa ihastuivat samaan poikaan - Jack myös on maailman pyöräilyeliittiä - mutta Kate veti tässä pidemmän korren. Avioliitosta syntyy pieni tyttö, Sophie. Sophiella todetaan syöpä, ja Kate joutuu jättämään olympialaiset väliin. Miten käy seuraavien suurten kisojen kanssa: kuka kolmikosta pääsee edustamaan maataan, ja miten käy Sophien?
Juoni ei pääse vakuuttamaan uskottavuudellaan: kolme maailman huippua samassa lajissa? En ole urheiluhullu enkä tunne kilpapyöräilyä, joten harjoittelun kuvaukset menivät minulta jokseenkin ohi. En osannut eläytyä voiton tavoitteluun ja lajissa kehittymiseen. Keinotekoinen ystävyysongelma syntyy naisten välillä: heidät on kuvattu niin erilaisiksi, että tarina voisi olla osoittelevuudessaan alakoululaisten satu. Valinta oman uran ja lapsen välillä tuntuu myös kovin naiivilta ongelmalta, samoin aviomies Jack. Näitä sitten pyöritellään, sairas lapsi liikuttavuustekijänä. Melkein voisi laittaa tekstiin ohjeistuksen, missä kohtaa tipan tulisi herahtaa silmäkulmaan. Mutta valitan, tunnetasolle tarina ei yllä, muoviseksi jää.
Kenelle? Urheilusta innostuville romantiikkafaneille ja niille helppoa luettavaa kaipaaville, joiden mielestä uskottavuudella ei ole niin väliä.
Muualla: Kirjasieppo sanoo kirjaa kesän parhaaksi huonoksi kirjaksi.
Chris Cleave: Voittamattomat. Suomennos Irmeli Ruuska.
Urheiluaiheista fiktiota ei juuri tule luettua, ja pyöräilystä kertova on erikoinen ainakin lajivalinnan suhteen. Romantiikka menee joskus, mutta jotenkim tuntuu ettei tämä ollut se paras yhdistelmä :).
VastaaPoistaUrheiluaiheinen romantiikka? Tai mitä tämä nyt onkaan. Parhaan kohderyhmän arvelisin aika rajatuksi. Vähän tuli tunne, että Little Been tunnettuudella mennään, ja jotain piti kirjoittaa.
PoistaMinä pidin Little Beestä, mutta Poikani tarina ei koskettanut aiheestaan huolimatta. Tämän lainasin eilen kirjastosta, mutta valmiiksi epävarmana siitä, lukisinko ollenkaan. Arviosi jälkeen taidan jättää kirjan väliin, ainakin toistaiseksi, sillä kilpaurheilumaailma on minullekin vieras ja tuo asetelma ei nyt vain kuulosta järin houkuttelevalta.
VastaaPoistaAnteeksi jos spoilasin, mutta asetelma ei tosiaan ole kovin herkullinen. Poikani tarina on minusta kirjailijan vahvin, Little Beekään ei huono, mutta tämä on toivoakseni jonkinlainen välikirja.
Poista