Kissani Jugoslavia

Hankalaniminen kirjailija Pajtim Statovci on kirjoittanut kirjan, joka myös saattaa olla hankala. Tai sitten ei - lukijan mukaan. Kirja ei kuitenkaan päästä helpolla.

Kissani Jugoslavia on kertomus pakolaisuudesta ja sen myötä erilaisuudesta, perimmäisistä peloista sekä sopeutumisesta tai sopeutumattomuudesta. Ja muutamasta muusta asiasta.

Albaaniperhe muuttaa Suomeen, kun olot väkivalloin jakautuvassa Jugoslaviassa käyvät vaarallisiksi.

Tarina kertoo maahanmuuttajan "tavallisen" tarinan: kuinka kultuuri on toisenlainen, kuinka ennakkoluulot näkyvät ja vaikuttavat,  kuinka muuttaja on kotimaassaankin vierailija muutaman vuoden kuluttua - tämä kosketti minua erityisesti. Samoin kirjailijan tapa sukeltaa viiltävän syvälle näennäisen pintakeveyden kautta.

Fokus on perheen äidin, Eminen: hänen kasvatuksensa, avioitumisensa sekä perheenäidin ja vaimon roolinsa kuvataan tarkkanäköisesti. Toinen päähenkilö on Emilen vanhin poika, Bekim. Vaikka myös isä taustoineen selostetaan tarkasti, se ei herätä samaistumista, sillä kuva ei ole miellyttävä. Mutta jokaisen rooli on tärkeä.

Perheen sisäiset suhteet ovat universaaleja, vaikka maan tavat vaihtelevat. Jokainen ymmärtää hierarkian, vaikkei sitä noudattaisikaan. Onko se albaaneilla tiukempi kuin meillä totutusti - vaikea sanoa. Ainakin se on erilainen. Yksi kirjan kiinnostava anti onkin runsas albaanikuvaus; perinteet, rituaalit, ajattelutavat, jopa hygieniatottumukset kuvataan tarinan kautta.

Kirjailija maalaa kuvan lapsuudesta, jossa isä on julma. Poika näkee painajaisia käärmeistä ja isona hankkii lemmikikseen kuningasboan, Jonka hän lopulta surmaa säälimättömästi. Symboliikka on selkeää. On inhokkeja, on lemmikkejä.

Kissa on lemmikki. Se on myös rakastettu. Olio, joka häipyy, tai se, josta pitää pitää huolta. Se olet sinä itse tai kuka tahansa meistä. Kirjassa se on kumppani, joka joko jää tai sitten ei. Ehkä se on kokonainen maa?

Teksti leikittelee ihmistasolla, mutta myös muilla tasoilla. Kirjoittaja ei ole alunperin suomenkielinen, mutta taitaa kielen upeasti - kirja on kirjoitettu suomeksi. Ero natiiveihin ilmenee lähinnä vivahteissa ja sanavalinnoissa, jotka rikastavat kieltä ja tekevät siitä ilahduttavan raikasta.

Tarina on julma, mutta todenmakuinen. Hippunen huumoria ja fantasiaa sekoitettuna ankeaan arkeen, kuin pakona todellisuudesta. Lukijana kiteytän niin kirjan viestin kuin lukukokemuksen yhteen sanaan: avartavaa.

Kenelle? Maagisia elementtejä kaihtamattomille, pakolaisuudesta tietoa etsiville, ryhmäpainetta vastustaville, perinteiseen suomiproosaan vaihtelua hakeville.

Muualla: Tuija syttyi hitaasti, mutta lämpö pysyy. Ja muita blogiarvioita en hämmästyksekseni löytänyt. Toivottavasti niitä on tulossa.

Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia. Otava 2014.