Elävää kuvaa

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Introvertit, työpaikan hiljainen vallankumous

Muodikas aihe: me introvertit olemme nyt pinnalla, mikä on hieno juttu. Luulen sen johtuvan paitsi persoonallisuuden kartoitusten yleistymisestä työelämässä (kai sinustakin on tehty MBTI?), myös siitä yksinkertaisesta syystä, että yritysten on tiukassa kilpailussa ja talouspaineessa pakko miettiä sitä, miten työntekijät toimivat ja miten heistä saa kaikki tehot irti.

Jako ekstro- ja introvertteihin on yksi tapa luokitella ihmisiä. Eikä ollenkaan huono tapa, vaikka ei ainoa, mikä kannattaa pitää mielessä. On myös muita persoonallisuustekijöitä, joilla on yhtä suuri vaikutus ihmiseen ihmisenä ja työntekijänä. Mutta nyt keskitymme tähän jakoon ja nimenomaan työn kannalta: oletko ulospäin suuntautunut, ulkoisista ärsykkeistä elävä ekstrovertti vai sisäisestä maailmastasi ammentava ja toimiva introvertti?

Hiljaiset introvertit ideoivat, pohtivat ja harkitsevat. He toimivat keskittymällä, kun taas ekstrovertit saavat virtaa toisten ihmisten kautta. Tämä on perustavanlaatuinen ero, mikä näkyy käyttäytymisessä kaikin tavoin. Puuhapäivät ja isot palaverit eivät ole introverttien aluetta.

"Keskusteluilla on taipumus päättyä siihen, että verbaalisesti lahjakkain saa tahtonsa läpi. Ryhmätyössä voittoa ei vie se, joka osaa perustella mielipiteensä parhaiten, vaan sinnikkäin jankuttaja - yleensä siis ekstrovertti.... Monet ryhmätyöt saattaa tosiasiallisesti loppuun introvertti, joka hoitaa homman yksin kammiossaan ja mutisee ärtyneesti: 'Paljon puhetta, vähän tekoja'." 

Apua! Sanon näin, vaikka olen introvertti, jolle Jonkmanin mukaan on vaikea pyytää apua. En todellakaan halua olla vaivaksi. En myös aina usko, että joku voisi hoitaa asian minua paremmin. Enkä tajua, millaisia viestejä lähetän äänensävyilläni ja eleilläni, vaikka osaan lukea muiden lähettämiä sanattomia viestejä. Tämä kuvaa introverttiä luonnetta. Rupattelu ei ole alaani, enkä osaa keskittyä hetkeen kaikelta analysoinniltani. Auts... Jonkman kuvaa minua häiritsevän lähelletunkevasti.

"Uppoudun helposti minua kiinnostaviin asioihin." Itse käytän sanaa hurahtaminen, ja tämä luonteenpiirteeni todella näkyy, jos lähipiiriltä kysytään. "Käytökseni lähentelee maanisuutta." Juu, tästä on tullut palautetta... Mutta on siinä hyvääkin, ainakin saa hommat loppuun, sillä "...syventymiskyky on perinteinen introvertti piirre". Ja porukassa on hyvä olla jokunen introvertti, sillä hän ei mieti ryhmäpainetta, vaan on se, joka soittaa ensimmäisenä poliisille, jos katsoo sen tarpeelliseksi. Niinpä "introvertit toimivat luontaisena vastamyrkkynä ryhmädynamiikan kielteisille ilmiöille."

Introvertti ei ole koskaan yksinäinen, hänellä ei ole koskaan tylsää eikä hetkeä, jolloin ei olisi mitään tekemistä. Sosiaaliset suhteet saattavat olla haastavia. Nopeannokkela reagointi tai keveä siirtyminen aiheesta toiseen eivät onnistu. Kokkarit ovat kauhistus, ihmisten keskellä oleminen väsyttävä ponnistus (ja elämme avokonttorimaailmassa). Ja miksi olenkaan lukuhullu?

"Uppoutuminen onkin keskeinen termi introvertin elämässä. Sen vuoksi olen edelleenkin riippuvainen lukemisesta. Lukeminen on keino tyynnyttää mieltä."

Introverttien hyviä puolia kannattaa työnantajan tietysti käyttää hyväksi. Työhön uppoutuminen ei liene huono juttu, jos se ei johda uupumukseen, ei myöskään se, ettei introvertti helposti höyrähdä joukon paineessa. Ekstroverteille on tärkeämpää se, mitä muut heistä ajattelevat.

"Ekstrovertit ovat elämännarkkareita, jotka jahtaavat koko ajan seuraavaa sosiaalista fiksiä."

Introvertti osaa keskittyä tehtävään pitkiä aikoja väsymättä. Introvertin spontaani puheenvuoro vaatii kolmen viikon valmistelun, sanoo Jonkman osuvasti. Hänen mukaansa me introvertit huomaamme yksityiskohdat, arvostamme laatua, olemme kärsivällisiä ja taitavia kuuntelijoita. Ekstrovertit ovat nopeita reagoijia, sosiaalisia ja ryhmähakuisia. He panostavat ulkonäköönsä ja pitävät huomiosta. He myös tietävät heti, mitä mieltä ovat jostakin, kun taas introverttien täytyy pohtia asiaa huolella.

Kirja on silkkaa asiaa ja hyviä huomioita, tosin harvoja uusia Susan Cainin kirjaan tai muihin jo aiheesta julkaistuihin teksteihin verrattuna. Minua ilahdutti havainto yksityiskohdista ja laadusta: introvertti on tarkka muun muassa kirjoitusasun oikeellisuudesta. Ihanko totta! Kirjan nimi ei ole paras: introvertti ei todellakaan halua tehdä mitään niin näyttävää kuin vallankumous. Eikä Jonkman ihan kaikessa osu maaliin. Hän väittää, että kaikki ihmiset ilahtuvat yllätysjuhlista, tyypistä riippumatta. Tässä hän puhuu itsensä pussiin ja myös kokemukseni kertoo: introvertit inhoavat kaikenlaisia yllätyksiä, myös ns. mukavia. Sillä introvertin pitää saada valmistautua, kuten Jonkman itsekin toisaalla sanoo.

Kirja kuvaa introvertin luonteenpiirteitä monelta kantilta, ei pelkästään kehuvalta, mikä on plussaa, vaikken niitä huonoimpia piirteitä haluakaan siteerata. Hieman oudoksuttaa tekstin introverttejä puolusteleva asenne, vaikka Jonkman perustelee sen hyvin, tosin epäsuorasti: ekstroversio - se miltä näytät ja kuulostat - on työelämässä edelleen vaikuttavampi asia kuin se, mitä oikeasti teet tai millainen olet. Jos esimies on itse ekstrovertti, hänen voi olla vaikea ymmärtää toisenlaisuutta. Silti introverttien "kehuminen" kirjassa vaikuttaa hieman nololta, samalta kuin vertaisit eri ihon- tai hiustenvärin omaavien luonteiden erilaisuutta. Ehkä olemme erivärisiä, mutta koska olen introvertti, en ole tuollaista ulkoista asiaa tullut huomioineeksi.

Teos on helppolukuinen ja kansantajuinen, mutta informatiivinen. Kiireistä lukijaa helpottaa jokaisen luvun yhteenveto. Kirjan lopussa on testi, jolla voit mitata oman persoonallisuustyyppisi, jos et jostain syystä sitä vielä tiedä (harvoin kukaan on puhtaasti jompaakumpaa) sekä ominaisuuksien listaus (josta voi olla montaa mieltä, mutta pääosin oikeaan osuva, sanoisin).

Yhteenveto: Kirja on pohjoismainen versio Susan Cainista: samoja asioita ilman amerikkalaista silausta, raaempana ja pelkistetympänä. Ja pitkin hampain tunnustan, ehkä myös rehellisempänä, siinä mielessä, että myös introverttiyden nurjat puolet mainitaan. Katsaus persoonallisuuksiin on Cainin monisanaisuutta kapeampi, mutta sekin sopii pohjoisen suoraviivaiseen tyyliin. (Cain pohti myös eri maiden eroja, jos oikein muistan). On hienoa, että aiheesta on tehty pohjoismainen kirja. Laadukas sellainen.

"On korkea aika tunnustaa, että harkitsevaisuus, itsenäisyys ja syvällinen keskittyminen ovat hyviä ominaisuuksia." 

Kenelle: Esimiehille, tehoa tiimistä hakeville, työelämässä toimiville, persoonallisuuseroista kiinnostuneille, omaa olemistaan pohtiville, psykologiaa pähkäileville, ymmärrykseen pyrkiville.

Muualla: Blogeista ei löydy, joten linkkaan lehtien arvioihin, kuten Keski-Suomalainen  Iltalehti  innostui järjestämään oman persoonallisuustestin. Taloussanomat teki aiheesta useammankin jutun. Yle kertoo, että Jonkmanin kirja valittiin viime vuonna Ruotsin henkilöstöalan parhaaksi teokseksi.

Linus Jonkman: Introvertit, työpaikan hiljainen vallankumous. Atena 2015. Suomentanut Ulla Lempinen.


4 kommenttia:

  1. Olen lukenut Susan Cainin kirjan ja jenkkikirjaksi se oli ällityttävän ei-jenkki. Cain painotti kirjassaan, ettei pidä ajatella, että introvertit olisivat ekstrovertteja parempia: hän painotti sitä, että olemme erilaisia (ja hän teki niin usein). Hän toi myös esille, ettei introvertti ole mikään "massa". Niin kuin ei olekaan. Minä esimerkiksi osaan kyllä rupatella (ei tosin välttis kiinnosta eikä varsinkaan kenen tahansa kanssa) ja keskittyä hetkeen. Hyvä keskittymiskyky ei myöskään ole vain introverttien ominaisuus, vaan kylläpä sellaista voi esiintyä extroverteilläkin.

    Tämän arviosi perusteella Jonkmanin kirja kuulostaa jopa amerikkalaisemmalta kuin Cainin. Että eipä kiinnosta: on vedetty ilmeisesti tosi suoraksi mutkat. Jopa sen markkinointi on ärsyttänyt minua, vaikka introvertti olen itsekin. Toisaalta minulla ei ole enää mitään ymmärrettävää introverteissä. Olisikin kiiinnostavaa lukea joskus kirja extroverteistä: se on minulle vieraampaa maaperää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esimerkit ovat meille läheisempiä eikä Jonkman ole niin monisanainen kuin Cain; mutta mutkia on suoristettu, kuten arvelet, ja osa ärsytti, mutta sellaiselle, joka ei ole lukenut Cainia tai muuten perehtynyt aiheeseen, varmasti tämäkin antaa paljon tietoa. Ja aika harva on ihan puhtaasti juuri kaikkien listaominaisuuksien mukainen persoona, ainahan luokittelut tuntuvat keinotekoisilta, kun ihminen on oikeasti paljon monimutkaisempi kokonaisuus. Ja tässä keskitytään vain tähän yhteen luokitteluun, ja nimenomaan työelämän kannalta. Hei, hyvä idea, minäkin haluan lukea kirjan ekstroverteistä!

      Poista
  2. Voi ei - tämäkin kirja lukematta! Ja heti alkoi syyhyttää. Olen työni kautta tutustunut moniin persoonallisuusluokitteluihin - ja muistanut pitää 'pilkkeen silmäkulmassa ja ryppyotsaisuuden loitolla' sekä niitä lukiessani että käyttäessäni. Tämä kuulosti tosi kiinnostavalta - ekstroverttinä löydän aika usein sisäisen introverttinikin. Cainikin on lukematta... lue-tämä-pino sen kuin kasvaa. Minä haluaisin myös tarttua ekstrovertti-kirjaan. Kukahan sn kirjoittaisi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aletaanpa miettiä kirjoittajaa, hoitaako Raija kustantamopuolen? Saat multa kirjat lainaan, Cainin ja tään.

      Poista