Elävää kuvaa

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Kerro minulle jotain hyvää

Vau, mikä kansi! Loistavat värit ja kimalteleva hopea, kuin karkki koko kirja. Kannen suunnittelijaa ei harmi kyllä ole mainittu tai se jää kirjaston leiman alle. Kirja oli lainattava, kun blogistania sitä kehui. Ja rehellinen viihde kelpaa aina, kiitos.

Englantilainen Louisa kohtaa karun totuuden: työt loppuvat, ja jotain pitää keksiä. Neliraajahalvaantuneen Willin hoitaminen ei kuulosta ihanneduunilta, mutta siitä maksetaan hyvin. Perhe ja poikaystävä kannustavat, joten Louisa ottaa homman haltuun.

Vähän liiankin perusteellisesti, kuten saamme huomata. Louisa tekee työtä järjen lisäksi sydämellä, mikä aiheuttaa monenlaista kohellusta. Vähemmälläkin sankarittaren erinomaisuuden kehumisella olisin pärjännyt, mutta annettakoon anteeksi, lajityyppi muistaen.

Mainio viihdekirja, josta jää hyvä mieli ja hykerryttävä, vähän haikea olo. Voisin toistaa kirjailijan edellisen kirjan kommenttini. Koukuttaa, valvottaa, ei jää mieleen, ei nolostuta (ainakaan paljon). Siis periaatteessa, näinhän VOISI tapahtua, kuten kirja kertoo, eikö vain? Kelpo chick-lit.

Kenelle: Tämän ajan romanttisen viihteen ystäville. Selkeää draaman kaarta arvostaville.

Muualla: Ulla tiivistää nasevasti lukijan mietteet: "...mitä puhtainta ja parhainta chick-lit genren kirjallisuutta, ja joskus on vain pakko lukea kevyttä ja viihdyttävää." Kirjojen keskellä väittää kirjan olevan paljon parempi ja enemmän kuin hän kannen perusteella odotti. Kasoittain kirjoja ei tarvinnut ennakkokappaleen mukana tullutta nenäliinapakettia (en minäkään olisi tarvinnut, mutta miksi muuten mä en saa koskaan noita ennakkokappaleita?), mutta kuvaa kirjaa kiinnostavaksi ja viihdyttäväksi. Susalle, kirja-alan ammattilaiselle, nessut tulivat tarpeeseen.

Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää. Gummerus 2014. Suomentanut Heli Naski.





8 kommenttia:

  1. Minä tarvitsin kamalan paljon nenäliinoja. Ihana kirja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarvitsitko Mai, voi sentään. Ihanaa että nautit kirjasta!

      Poista
  2. Minäkin pidin kovin tästä kirjasta ja jopa muutama nessu kastui tätä lukiessani. Tästä puuttuivat tyystin ne piirteet, joista en pidä kirjallisuudessa eli miesten metsästäminen elämäntarkoituksena (tai muutenkaan), syömisten vahtiminen ja tolkuton sählääminen. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, hyvin kiteytetty! Noita asioita ei tosiaan ollut ollenkaan, paitsi kyllä siinä miehet olivat aika etualalla Louisan ajatuksissa. Tosin ehkä häntä miehet metsästivät enemmän kuin hän miehiä.

      Poista
  3. Main tavoin minäkin tarvitsin nenäliinoja reilusti :)
    Minä ilahduin kirjan vakavammista sävyistä, sillä "pelkäsin" sen olevan turhankin höttöinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ei ollut höttöinen, Maija! Vaikka vakava sävy oli tosi, hmm, vakava. Kauhea sanoa siitä asiasta näin, mutta virkistävänkin vakava.

      Poista
  4. No voi että, pitääkin katsoa jos tämä tulisi vastaan. Tällä hetkellä luen tähän mennessä tuskastuttavaksi osoittautunutta chick littiä. mutta tämä Moyes kuulostaa sellaiselta kivalta nollauslukemiselta. Kiitos vinkistä!

    ps. On kyllä harmi, kun nuo kansitaiteilijat jäävät usein sinne kirjastotarran alle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä tämä ole ihan tusinatarina, Linnea. Koukuttaa takuuvarmasti. Eiköhän anneta kirjastolle palautetta tästä kansitarra-asiasta.

      Poista