Käärmeitten kesä ja kirja-arvonta!

Karl Axel Björk jatkaa sinnikkäästi rikostutkimusharrastustaan, vaikka on virassa sisäasiainministeriössä ministeri Ritavuoren alaisena. Björk on herrasmies, jonka yleistiedot ovat moninaiset, ja perheettömänä eikä aivan varattomana hänellä on vapaus käyttää aikaansa tärkeiksi katsomiinsa asioihin, kuten murhien selvittelyyn.

Tapahtumapaikka on 1920-luvun alun Helsinki, mikä tekee aiheesta minulle vastustamattoman, dekkarijuoni ei niinkään. Miten hauskaa on kulkea tuttuja katuja Björkin seurassa ja tutustua ajan paikkoihin ja nimistöön. Kiintoisin tieto oli se, että entinen kotikatuni Jääkärinkatu on alunperin ollut nimeltään Metsästäjäkatu! Kävin asiaa oikein tutkimassa, missäpä muualla kuin kirjastossa: Rikun kirjaston tietopalvelussa, sillä heillä on laajin tietämäni Helsinki-kokoelma. Avuliaan henkilöstön avulla, kiitos sinne, selvisi, että nykymuoto otettiin käyttöön 1928. Se perustuu hoodeilla joskus sijainneeneen Jägersdorffin vuokra-alueeseen. Ja netti kertoo lisää: "Jääkäri on kevyen jalkaväkiyksikön sotilas. Termi on peräisin saksan kielen sanasta jäger, joka tarkoittaa metsästäjää." Syy kadun nimen vaihdolle ei selvinnyt.

Käärmeitten kesä viittaa moneen roistoon ja suoranaiseen pesään, jonka löytämiseksi Björk näkee paljon vaivaa, palkkaa jopa apulaisen, hyvin nuoren ja nokkelan kengänkiillottajan, herra Valkaman. Monenlaista rikosta varkauksista surmiin ehtii tapahtua, ennen kuin tapahtumiin saadaan tolkkua. Mukana ovat tiiviisti tuona aikana kukoistaneet salakuljettajat ja trokarit sekä erikoiset henkiset ja hengelliset kultit, jotka harrastavat muun muassa rotumystiikkaa ja tajunnan laajentamista erilaisin keinoin. Myös poliittiset tuulet puhaltavat vinhasti, suojeluskunnat aiheuttavat päänvaivaa viralliselle vallalle ja vakoilutoiminta kukoistaa niin Venäjän kuin länsivaltojenkin toimesta. (Nyt tiedän senkin, mistä Bond-leffojen nimi M on peräisin ja kuka oli Bondin esikuva oikeassa elämässä.)

Eikä kirjaa ilman rakkaustarinaa: poikamies Björk viehättää naisia, mutta hän ei oikein osaa päättää. Kunnes iskee rakkaus, tai ainakin intohimo, joka vie jalat alta. Tyyliltään vanhahtava teksti on viehättävää ja yksityiskohtia myöten tarkkaa. Henkilöt eivät ole moniulotteisia, mutta kaikkineen kirja on kelpo paketti, vaikka hieman, no, liiankin dekkarimainen ja opettavainen minun makuuni ryhtyessään listaamaan pitkästi vaikkapa myrkkykasveja ja niiden vaikutuksia, mutta sarja on ehdottomasti parasta Hämeen-Anttilaa pitkiin aikoihin ja sopii hyvin kesälukemistoon.

Kenelle: Helsinkiä rakastaville, historiafaneille, dekkareita ahmivalle, kirjahyllynsä ulkonäköön panostaville. Kirjat ovat kauniita esineitä, nekin vanhahtavaan tyyliin: niissä on jopa lukunauha ja sisäkansissa Helsingin kartta 1920-luvulta. Lisäksi lopussa on henkilöluettelo, kadun- ja paikannimien luettelot sekä taustatietoa vakoilusta ja rotuopeista. En oikein tiedä, pitäisikö nämä laittaa romaani- vai historiahyllyyn?

Muualla: Kaisa-Reetta on koukussa ja kuvaa tarkemmin kirjan mielikuvitusta kutkuttelevaa aikakautta. 

Virpi Hämeen-Anttila: Käärmeitten kesä. Otava 2015. Päällys: Timo Mänttäri

Kesän kunniaksi arvon kommentin lähettäjien kesken sekä sarjan aiemman kirjan Yön sydän on jäätä että tämänvuotisen Käärmeitten kesän pakettina, josta kiitos kustantajalle! Osallistu kommentoimalla tätä postausta viimeistään 5.7. Voittaja julkistetaan Eino Leinon päivänä. Myrkytöntä kesänjatkoa!