Helteen pehmittämään päähän intohimotrilleri sujahtaa oikein hyvin. Lontoolainen viisikymppinen Yvonne on geenitutkija, jolla kaikki on hyvin: aikuiset lapset, pitkä avioliitto, koti ja ura, mutta jostain syystä hän ajautuu salaiseen suhteeseen. Suhde tuo jännitystä ja nautintoa arkeen.Vähän liikaakin, käy ilmi, ainakin jännityksen suhteen. Homma karkaa hanskasta, ja lopulta tapahtuu väkivaltainen kuolemantapaus, jonka seurauksena Yvonnen salaisuudet käyvät ilmi pahimmalla mahdollisella tavalla: julkisessa oikeudenkäynnissä.
Tarina koukuttaa lukijan hiljaisesti uhkaavalla, taiten rakennetulla tunnelmallaan ja arvaamattomuudellaan. Yvonne kertoo minä-muodossa kehittyvästä suhteestaan ja sen tuomasta kihelmöivästä jännityksestä; lukijan eteen asettuvat myös rikoksen kauheus ja seuraukset sekä fyysisesti että psyykkisesti.
En pidä napakymppinä - esimerkiksi kirjan nimi on huono, sisältöään luokattomampi - mutta en olisi halunnut jättää keskenkään. Yvonne ei ole tyhmä, mutta ei pysty hallitsemaan tapahtumia, kuten ehkä alussa kuvittelee. Mukana sai jännittää, mutta henkilöt eivät olleet sympaattisia eivätkä tulleet niin lähelle, että se olisi järkyttänyt liikaa. Saattaa olla, että pisteitä nosti myös äskettäin lukemani ja kovasti pitämäni Sarah Waters, jonka kanssa samaa on paljon: Lontoo, salainen suhde, väkivaltainen kuolema, oikeudenkäyntidraamaksi kääntyvä tarina.
Kiinnitin kirjailijan nimeen huomiota, koska näin sen jossain aiempien vuosien Booker-raatilaisten listalla. Hän on kirjoittanut useita romaaneja ja radioteatteria ja on ilmeisen vakiintunut kirja-alan ammattilainen. Tämän vuoden Booker-ehdokkaista on jo muuten julkaistu "long list". Viimevuotista voittajaa Richard Flanagania ei ole suomennettu, vuonna 2013 voitti suomalaisillekin tuttu Eleanor Catton Valontuojillaan.
Muualla: Annika Rakkaudesta kirjoihin -blogista piti Yvonnesta, joka Annelin mielestä on virkistävästi tavanomaisesta poikkeava sankaritar. Huippujännittävää, sanoo Mai Kirjasähkökäyrässään. Ihan mukiinmenevä, summaa Hurja Hassu Lukija.
Louise Doughty: Kielletyn hedelmän kuja. Minerva 2015. Suomennos Marja Helanen.
Tuo kansi on minusta aika puhuva. Tuolla long listillä on muuten Marilyn Robinsonin Lila. Toivon Robinsonille onnea kisaan. Hän on aivan huikea. Siis oikeasti todella huikea kirjailija.
VastaaPoistaHyvä vinkki, Omppu, kiitos! Näin just äskettäin kavalkadin romanttisten romaanien kansista, ja se jos mikä on huikea. Niitä lihaksia! En vaan muista millä sivulla... ainakin täällä on https://www.goodreads.com/blog/show/487-top-100-romance-novels-on-goodreads astaavaa.X
PoistaOikeussalidraamoissa on sitä jotakin josta pidän. Tässä tuli Lontoon kadut tutuiksi ja sitäpaitsi tässä oli säpinää henkilöiden välillä. Loppu oli todella huikea. Jännitus säilyi loppuun asti, joka minusta on hyvän jännärin tunnusmerkki, eli vasta lopussa sain tietää sen mitä pitikin.
VastaaPoistaMai, jännitys pitää hyvin tässä minunkin mielestäni, ja se tunnelma. Henkilöt eivät tulleet kovin lähelle. Eikä se ehkä ollut tarkoituskaan.
PoistaUusi nimi minulle, mutta olenkin kaivannut jotain uutta jännärigenreen. Ehkäpä tätä sitten kun iskee jännityksen nälkä!
VastaaPoistaRomanttisen jännituksen nälkään sopii, ei siihen perinteiseen. Yhdistä kaunis vähäpukeinen nainen, seikkailunhalu, seksi ja karvas todellisuus - tässä se. Jotenkin lannistavasti perisuomalaista: sitä saat mitä tilaat. Vai käykö niin?
Poista