Erehdys

Leena Krohn on kirjailija, johon tutustun näköjään hitaasti, harmi kyllä. Tämä on vasta toinen Krohnini, ensimmäinen oli Hotel Sapiens, ja hän on todella tasokas kirjoittaja - kansainvälistä tasoa, kuten eräs blogiystävä sanoi.

Aiheeltaan Erehdys ei säväytä: kirjailijan kurjaa elämää, jossa kukaan ei ymmärrä. Näitä on nähty. Mutta Krohn tekee aiheesta tyylikkään, yllättävän ja hauskan. Kehyskertomuksen päähenkilönä toimii kirjailija E, joka on kirjastovierailulla lukemassa katkelmia teoksistaan. Lukija saa kokea sekä kirjailijan live-tilanteen että otteet teoksista, jotka ovat sanalla sanoen hurjia. Novelleina toimivat "otteet" vaihtelevat psykologisesta jännäristä uuskummarevittelyyn.

Kirjastoon saapuessaan E miettii kirjastovirkailijoita:

"...kirjastoon, niin E ajatteli, valikoituu juuri sellaisia henkilöitä, jotka ovat sisäänpäin kääntyneitä, salaa intohimoisia, pitkävihaisia, ovelia, yksinäisiä ja huonounisia... Ihan niin kuin kirjailijoihinkin."

Mikä tarinoista oli suosikkini? Vainoojat hätkäyttää heti alussa, Valon kuvia mietityttää, Retroterapeutti Käyrä naurattaa hillittömästi - niin hullu idea, että se varmaan on toteutettu jo jossain päin maailmaa ja rantautuu Suomeen viimeistään syksyllä. (Tavataan retroterapiakursseilla?) Puutarhaleikeistä en heti innostunut, mutta huomasin moneen kertaan miettiväni juuri sitä kirjan lukemisen jälkeen. Vierashuoneen valossa paljastuu kirjailijaksi ryhtymisen motiiveja.

Ja lisää tarinoita löytyy kirjasta. Vaikka se on ohut, olisin silti kaivannut sisällysluetteloa sivunumeroineen, palaamisen ja pläräilyn helpottamiseksi. Monipuolisuutensa vuoksi puolitoistasataa sivua tuntuu paljon enemmältä.

Teksti on nautinnollista, täsmällistä, taitavan ja kokeneen kirjoittajan viisasta työtä, jossa huomioidaan lukija parhaalla mahdollisella tavalla: lukemisesta ei tehdä vaikeaa, mutta ei silti tarjota helppoa. Tämä taito on harvinainen, ja olen samaa mieltä kuin alussa mainitsemani blogiystävä. Jotenkin vapauttavaa ja äärettömän rentouttavaa lukea tekstiä, jonka puolesta ei tarvitse jännittää eikä ponnistella yhtään, voi vain nauttia. Teksti kannattelee komeasti.

Mitä tapahtui kirjailija E:lle? Hän kokee kovia yleisönsä taholta, mutta ottaa iskut yllättävän tyynesti vastaan. Onko kirjailijan kohtalo lopulta palata kotiin ja häipyä lavasteisiin, sinkoutua kirjailijoiden tähtitaivaalle vai nousta lööppeihin? Ja mikä merkitys tällä kaikella on?

Kenelle: Suomalaisen laatukirjallisuuden ystäville, mielikuvitusta arvostaville, nirsoille suomen kielen lukijoille.

Muualla: Mestarillisia, sanoo Elina Krohnin novelleista. Ompun arvio, ja etenkin sen ensimmäinen lause, kannattaa vilkaista. Ilo lukea, sanoo Lukupinon Simo. Huokuu elämänviisautta, sanoo Kaisa. Sara arasteli Krohnia alkuun (sama täällä), mutta on nyt lujasti koukussa.

Leena Krohn: Erehdys. Teos 2015.