Pyrstötähti ja kirjamessujen lukupiiri

Jari Tervo on jatkanut "kaksiosaista trilogiaansa"; puoliomaelämäkerrallisten - kirjailijan itsensä käyttämä termi - kirjojen Esikoinen ja Revontultentie jatkoksi lukutaivaalle singahtaa Pyrstötähti.

Pyrstötähti ei ole massiivinen lukuromaani aiempien tapaan, vaan "tarinakimppu", lyhyistä kertomuksista koostuva sivumäärältään pieni kirja, jossa tapaamme aiemmista kirjoista tutut henkilöt. 14-vuotias rovaniemeläispoika Jari alkaa kirjoittaa muistelmiaan ja saa äidiltä hyvän neuvon: kannattaa kirjoista pienistä asioista. "Tunika on varmasti riittävän pieni", tuumii Jari.

Tunikan myötä siirrymme 1970-luvun maailmaan. Kirjailija kertoo keränneensä muistoja vanhoista lehdistä, tv-ohjelmista ja haastatteluista: hän on jututtanut niin omaa perhettään kuin muita ajan ihmisiä. Kun muistelee, muistot lisääntyvät, luovat yhteyksiä toisiinsa ja tuovat mieleen yhä uusia muistoja, hän kertoo kirjan taustatyöstä. Vanhasta julkaisusta saattaa löytyä aarre, ennen käytetty mutta unohtunut sana - sana, joka "säteilee menneitten aurinkojen valoa", kuten Tervo kauniisti kirjamessuilla muotoili. Tällainen sana voisi olla vaikkapa äljäkkä (älkää kysykö, mitä se tarkoittaa, mutta olen varma, että sen ymmärtää asiayhteydestä).

Muistelmissaan poika-Jari kertoo arkisista tapahtumista ja sattumuksista, kuten hän ne ymmärtää. Miten vietettiin joulua isoäidin kinkkubingovoittojen ylisyönnin katveessa ja miten poikaporukan tosiharrasteeksi saattoi riittää kellarin ovenkahvaan räkiminen tai jätteenpolttouunin kannen paukuttaminen. Tai miten isoisä, kova kommunisti ja työmies - joka oli oikeastaan isoisäpuoli, mutta Jarin mielestään vähintään isoisäpuolitoista - harrasti venäläisistä kirjailijoista keskustelemista. Aikuinen lukija tietää enemmän, mikä tuo tekstiin hellyttävän piirteen ja lämmön nuorta poikaa kohtaan. Poikaa, joka on myös isoveli. Jari ottaa tehtävänsä teini-ikäisen vakavuudella:

"Menin meidän huoneeseen ja selostin Unto Abrahamille, miten maailmankaikkeus oli syntynyt. Pikkuveljen silmät syttyivät. Se kannatti suurta pamausta. Se päästeli niitä koko illan hermostuttavaa tahtia, mutta ei saanut aikaiseksi edes pientä maailmankaikkeutta, vaan hirvittävästi sylkeä."

Oikeassa elämässä Jari Tervolla on myös pikkuveli, mutta ikäeroa on paljon enemmän kuin kirjan veljeksillä. Samoin on olemassa sisko, joka kirjassa jää veljesten keskinäisyydestä sivuun. Ja huomaan, että sekoitan nyt koko ajan kirjailija-Tervon ja kirjan Jari-nimisen henkilön. Muistattehan, että ne ovat eri asioita. Ehkä. Jossain kohtaa. (Eikä tämä minusta edes ole ollenkaan kynnyskysymys, kun hyvästä kirjasta puhutaan.)

Nimenomaan hellyys ja lämpö värittävät tarinoita, joita lukiessa ei voi olla nauramatta ääneen. Ammattikirjailijan tekstiin ei ole nokan koputtamista, sisällössä värikkäät henkilöt ja heidän vakaumuksensa, tapansa ja ajattelunsa muovaavat Jaria ja näyttävät elämisen mallia, kuten aikuisten kuuluu tehdä. Ei voi olla ajattelematta, että kirjailijan oma poika oli samanikäinen kuin kirjan Jari omaelämäkertakirjojen alkaessa; tällä seikalla on varmasti ollut vaikutuksensa kirjan sävyyn, ehkä jopa koko teemaan.

"Kirja, joka tuo iloa, eikä sellaisia ole koskaan liikaa", totesi Kirjasieppo, jonka lukupiiri keskusteli kirjasta Helsingin kirjamessuilla. Lukupiiriläiset pohtivat muun muassa sitä, voisiko tämän päivän 14-vuotias olla noin herkkä ja empaattinen kuin kirjan Jari on? Vai onko kirjailija mummoutumassa - eikä se suinkaan ole meistä mummoista lainkaan paha asia, sillä mummoushan edustaa kaikkea hyvää, elämänkokemuksesta laajaan rakastamiseen. Empaattisuudessa kirjailija kertoi olevansa huomattavasti parempi kirjoissa kuin elämässä. Hän sanoi myös, ettei kirjasta tai sen tyylistä voi päätellä kirjailijan luonnetta - onko tosiaan näin?

Mutta mistä Pyrstötähden tekeminen lähti? Tekikö Tervo rahamielessä light-version Revontultentiestä - helpommin luettavan, vähemmän ironisen ja jokamieheen uppoavamman? Saimme kuulla, että aloite tuli kustantajalta - kirjailijaa pyydettiin tekemään lyhyitä kertomuksia mistä tahansa aiheesta. Ja koska Tervo elämäkertakirjojensa myötä oli jo valmiiksi tuossa 1970-luvun maailmassa, hän piti luonnollisena jatkaa teemaa, hieman uudessa muodossa - jossa ehkä kirjailijan tausta runoilijana myös pääsee oikeuksiinsa: onhan lyhyiden tarinoiden tekeminen ja rytmin rakentaminen erilaista kuin pitkän romaanin.

Tällä hetkellä Jari Tervo kirjoittaa uutta kirjaa, joka ei ole omaelämäkerrallinen: juuri muuta hän ei suostunut kirjasta kertomaan. Omaa menneisyytensä suhteen hän on selvästi edelleen kovin utelias, joten ehkä vielä joskus kuulemme siitä lisää - aika ei ole vielä kypsä kirjalle, jossa Jari muuttaa Helsinkiin opiskelemaan ja pian aloittaa toimittajan työt. Sitä odotellessa.

Helsingin kirjamessut on 15-vuotisen olemassaolonsa kehittynyt huimasti, mitä vakkarivieraana on ilo seurata. Pari vuotta sitten lanseerattiin kirjapiirit, joissa oikea, toimiva lukupiiri toimii keskustelunjohtajana ja kertoo näkemyksiään kirjasta. Kirjailija on keskiössä vastailemassa kysymyksiin, joita sekä lukupiiriläiset että yleisö saavat esittää. Erinomainen ja osallistujamääristä päätellen hyvin suosittu konsepti. Suosittelen osallistumaan - näin pääsee paljon syvemmälle kirjaan kuin vain sen lukemalla. Kuulimme paljon kirjan tekemisestä, kirjailijan omasta työskentelytavasta ja lukuisia hauskoja tarinoita, kirjaan liittyviä ja liittymättömiä. Ei ole pakko puhua tai kysyä, voi vain kuunnella. Osallistu ihmeessä, jos kiinnostavan kirjailijan lukupiiri messuohjelmasta löytyy. Lukupiireihin voi ilmoittautua kirjamessujen verkkosivujen kautta.

Mukana on aina myös kirjabloggari, joka raportoi kirjasta ja tapahtumassa blogissaan, ja minä sain osallistua Pyrstötähden piiriin 23.10.2015. Kiitos messujärjestäjille, Jari Tervolle ja kustantajalle sekä Kirjasiepolle lukupiireineen! Antoisa keskustelu kasvatti kunnioitusta ammattikirjailijaa, ehkä myös "ammattilukijaa" kohtaan.

Kenelle: 70-luvun lapsille. Lämmöllä kirjoitetun lapsuus- ja perhekuvauksen ystäville. Hymyä hakeville.

Muualla: Kirsi arvioi Aku Hirviniemen äänikirjaksi lukeman Pyrstötähden. Jane luki kirjaa ääneen miehelleen. Kirsin book clubin Kirsiä kiinnostaa mäkihyppy.