Elävää kuvaa

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Soutaminen

Jos ihminen viettää suurimman osan valveillaoloajasta työpaikalla, niin tottahan vapaa-aikana pitää lukea työelämästä. No, on se pervoa, mutta olkoon. Eikä edes jää tähän, sillä jatkan työelämäteemaa vielä muutaman muun kirjan verran.

Antti Leikaksen vesiliikenneaiheisen sarjan kolmas kirja, Soutaminen, kuvaa myyntijohtaja Marjo Kukkoahon työviikkoa. Ja samalla hänen alaisensa aluemyyntipäällikkö Teuvo Seilosen ja parin muunkin viikkoa, johon mahtuu monenlaista arkisählinkiä mutta myös avainkokemusta, kuten komeasti sanotaan.

Marjo Kukkoaho on viinaan menevä, huipputehokas ja urallaan häikäilemättä kaikin keinoin edennyt johtaja, Seilonen hänen nössö alaisensa, se harmaa taustalla, joka ei ihan pysy mukana mutta jota on hyvä syyttää epäonnisista hankkeista.

Molemmat taitavat olla parhaat (työ)päivänsä jo ohittaneet ja saavuttaneet pätemättömyyden tasonsa tai homma on muuten vain kestänyt liian pitkään ja mennyt överiksi, arvelin alkuun. Mutta käänteitä tapahtuu, bisneksenteon lomassa.

Leikas irvailee paitsi työelämälle, johtamiselle ja alaisille, myös keinoille, joita töissä käytetään hommien hoitamiseksi. Palaverikäytännöt ja konsultit ja sen sellaiset. Mutta jos elämäntapaopas - tai tässä tapauksessa sodankäyntiopas - auttaa, kuten Seiloselle kävi, onko siinä mitään pahaa? Kieli poskessa kirjailija kuvaa uhkia, joita liika työnteko ja pyrkyryys saattaa aiheuttaa, eikä niistä pienin ole viiraus päässä, kuten Kukkoahon kohdalla tulee mieleen. Ja kenenpä meidän työuramme varrelle ei olisi sattunut liivijengiä, joka ajaa takaa pahat mielessä.

Kaikki eivät pärjää, ja he päätyvät soutamaan komeroon, lukkojen taakse. Tai ainakin yhdelle on käynyt niin. Vähän liikaa soutamista tekstissä on. Tosin hienosti kuvataan soutamisen tekniikka ja harrastuksen antoisuus, onhan yksi henkilöistä on Pentti Karppinen (ei Se Pentti Karppinen). Olisiko soutamisen teema kuitenkin laajempi henkilöitämme ajatellen, ja toivottavasti talouselämää ylläpitävien yrityksiemme kanssa on samoin: selkä edellä mennään, mutta eteenpäin kuitenkin.

Viihdyin Soutamisen parissa; se on helppo, hauska ja nopea lukea - sutjakan viihdyttävää tekstiä ajankohtaisella ja ammattimaisella otteella. Leikas ei ole heppoinen kirjoittaja, vaikka kirja on kevyenoloinen. Tästä kirjasta pidin paljon enemmän kuin Melomisesta, ehkä läheisemmän aiheensa takia, jos niin voi sanoa (en kyllä nytkään samaistu kehenkään henkilöön, tänk kaad), mutta samat myönteiset adjektiivit voi liittää tähänkin. Hervotonta Dilbert-henkeä on nyt enemmän, tosi ja epätosi sekoittuvat sopivalla reseptillä ja teksti etenee lukijaystävällisellä intensiteetillä.

Urputtaa voisi tietysti naiskuvasta, Kukkoaho kuvataan karmeaksi akaksi ja miehistä sukeutuu sankareita. Mutta jos asetelma olisi toisinpäin - miesjohtaja ja naisalainen - juttu ei toimisi eikä olisi yhtään hauska. Ehkä se kertoo jotain luutuneista asenteistamme, kuten siitä, kuinka miehen ja naisen tulee käyttäytyä urallaan. Hyvä muistutus siis alati vaanivista ennakkoluuloista! Mutta ei tätä vakavasti kannata ottaa, enkä usko tarinaa tasa-arvokannanotoksi tarkoitetuksikaan.

Harmi etten ollut ehtinyt lukea kirjaa ennen kirjamessuja, jossa tapasin kirjailijan, mutta minulla ei vielä ollut mitään kysyttävää tai kommentoitavaa. Kuvan sentään otin Leikaksesta, joka ei itse sorru kravatti-ikeeseen, vaikka kirjassa se symboloi valtaa ja johtajuutta.

Sitä vielä mietin, että kustantajan mukaan trilogia päättyy nyt. Harmi, alan sanastoa työelämävertauksineen riittäisi vielä. "Purjehtiminen" voisi kertoa pullistelevasta pomosta ökyveneineen ja hänen köyhästä, bodausta harrastavasta lapsuudenkaveristaan, jotka seilaisivat täysin purjein (työ)elämänsä aallokossa, syvyyksiä miettimättä. Tai "Suppailu", jossa tarvitaan kohtalaista tasapainoa ja etenkin kykyä kaatumisen jälkeen nousta pian taas menoon mukaan. Päähenkilönä usein työpaikkaa vaihtava Y-sukupolven moniosaaja tai useita konkursseja kärsinyt varhaiskeski-ikäinen, iäti toiveikas ja uusi ideoita kokeileva yrittäjä.

Kenelle: Toimistohommissa raataville ja niitä johtaville. Viihdyttävän lukuhetken tarpeessa oleville. Vaaratonta pomoirvailua kaipaaville.

Muualla: Linjakasta ja vivahteikasta tekstiä, sanoo Mummo matkalla. Tuijaa kirja hämmästytti vauhdikkaalla vinksahtaneisuudella.

Antti Leikas: Soutaminen. Siltala 2015. Kansi Elina Warsta.

8 kommenttia:

  1. Leikaksen pitää ilman muuta jatkaa sarjaa, koska annat pohjaksi noin innoittavat otsikot! Hauskasti kirjoitat hurtista teoksesta. Tykkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kumma jos tämän alkuideoinnin avittamana ei uusia tekstejä ala pulputa :) Oikeasti, työelämäkirjoja viihdyttävänä fiktiona ei ole paljon, ja kun aihe kuitenkin koskee isoa ihmismäärää, uskon että tilausta olisi.

      Poista
  2. Yhdellä sanalla sen verran korni kirja, ettei siitä voinut olla pitämättä eikä välillä tiennyt nauraa vai itkeä. "Purjehtiminen" & "Suppailu" - riemukas teemanasettelu ja idea Sinulta; joten ei kuin toimeksi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korni on hyvä sana tähän kohtaan, Takkutukka, kaikella positiivisella latauksella! Kiitos, odottelen vain kirjailijan yhteydenottoa, josko hän tarvitsisi enemmän buustausta uusien kornien työelämäkirjojen kirjoittamiseen, sparrausapua löytyisi.

      Poista
  3. Hauska kirjoitus! :)

    Katselin tätä kirjaa syksyn katalogista, mutta jätin siihen tarttumatta, koska en ole lukenut vesisarjan aiempia teoksia. Lukujärjestyksellä ei liene kuitenkaan suurempaa merkitystä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Vesisarjasta keskimmäinen on minultakin lukematta, mutta kaikki ovat täysin itsenäisiä teoksia ja työelämää liippaavia. Sellaista lempeää piruilua ajankohtaisista ilmiöistä.

      Poista
  4. Kahta edellistä en minäkään ollut lukenut, mutta se ei tahtia haitannu teikä tämän ensituttavuuden parissa viihtymistä vähentänyt. Noita Arjan miltei lupaamia jatkoja jään kyllä mielenkiinnolla vartoomaan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paineita, paineita, Leikaksen suuntaan meiltä kaikilta :)

      Poista