Elävää kuvaa

torstai 17. joulukuuta 2015

Eeva-Kaarina Aronen on poissa

Nyt on ikävää juttua. Ikävintä. Teos-kustantamo ilmoitti tänään kirjailija Eeva-Kaarina Arosen äkillisestä poismenosta.

Olen ollut suuri fani siitä asti, kun Arosen kirjat löysin. Kallorumpu vei sellaisiin mielikuvituksen syövereihin, etten sieltä ole pois osannut, enkä ole halunnutkaan. Vaikkei siinä fyysisesti Etelä-Helsinkiä kauemmas liikuta, paikka ja etenkin tunnelma ovat oudon kiehtovia, tummanpuhuvia.

Myös viime vuonna julkaistua Eddaa olen kuvaillut poikkeuksellisen hienoksi teokseksi. Eddakaan ei ole hupaisa tarina - on siinä tosin huumorin hetkensäkin - vaan saa lukijan kummaan, levottomaan mielentilaan ja koskettaa tavalla, joka ei unohdu.

Helsingin historia on yksi kirjojen kiehtova elementti, rakkaus kaupunkiin. Tutut paikat näyttäytyvät uudella tavalla lukemisen jälkeen. Tuskin koskaan enää kuljen Hietsun torin tienoilla tai Kampissa Baanan paikkeilla muistamatta Eddaa, Kaivopuistossa Kallorumpua. Toukolan ja Arabianrannan historiaa puolestaan pursuaa teos Hän joka näkee.

Viehätyin tarinoista niin, että kokosin keväällä jutun Lukulamppuun, joka tarjosi foorumia. Keskustelin siitä Arosen kanssa sähköpostitse, ja hän myös pyynnöstäni ystävällisesti itse tarkisti jutun, ettei faktavirheitä jäisi. Olin niin otettu, kun hän sanoi pitävänsä jutusta (ja vaihtoi yhden kadun nimen). Olisinpa silloin kysynyt kaikkea, mitä teki mieli, mutta kuvittelin saavani siihen tilaisuuden vielä myöhemminkin enkä halunnut käyttää jutuntekoa tekosyynä fanipommitukselle. "Ehtiihän sitä." Ei ehdi.

Arosella oli täysin omanlaisensa tapa kertoa ja käyttää kieltä tunnelmien luomiseen. Pienin, taitavin keinoin hän luo aivan omia maailmoitaan henkilöilleen. Tapasin Arosen kirjamessuilla 2014 (kuvassa hän on Anna Kortelaisen haastateltavana). Jännityksestä hikisin käsin puristin kirjailijan kättä ja kiittelin kirjoista. Toivoin myös paljon lisää.

Niitä ei enää tule. Miten surullinen ajatus ja suuri menetys.

Kiitos, Eeva-Kaarina Aronen, huimista elämyksistä ja monesta vahvasta kirjallisesta muistosta!





14 kommenttia:

  1. Löysin Arosen Eddan myötä. Koin hänen maisemansa niin tutun omikseni. Minulla on vielä luettavaa hänen kirjoissa. Edda teki minuun vaikutuksen. Surullista. Täytyykin löytää Kalliorumpu, viihdyn eteläisessä Helsingissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, Ulla, Edda vaikutti minuunkin. Kallorumpu on toisaalta täysin erilainen, toisaalta täynnä sitä samaa tunnelmaa.

      Poista
  2. Kiitos kauniista kirjoituksesta, Arja! Siitä välittyy aito menetyksen tunne ja niin suuri kunnioitus kirjailijaa ja hänen teoksiaan kohtaan, että pakkohan niihin on tutustua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, juuri tuolta tuntuukin. Menetykseltä. Kirjat onneksi ovat olemassa edelleen ja löytävät uusia lukijoita toivottavasti aina vain.

      Poista
  3. Surullinen uutinen ja suuri menetys. Onneksi saimme lukea jo monta kirjaa, mutta mitä olisi vielä voinutkaan syntyä, kun draivi tuntui vain paranevan kirja kirjalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sano muuta, Erja. Mietin monesti, mitä vielä mahtaakaan syntyä. Näin nyt sitten päättyi.

      Poista
  4. Arja, lämmin ja eläytyvä muistokirjoitus! Onneksi jää kirjat, unohtumattomat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija, surua voi purkaa näinkin, kirjoittamalla. Ja tietysti kirjojen kanssa.

      Poista
  5. Miten ikävä uutinen. Itse luin viime yönä Eddan loppuun. En tiennyt silloin tästä mitään. Nyt kirjan merkitys korostuu monin tavoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävin mahdollinen uutinen. Mutta kiva, että luit Eddan!

      Poista
  6. Tämä oli surullinen uutinen. En ole tutustunut tuotantoon, mutta olen kuullut siitä paljon hyvää...

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aronen ei ole huipputunnettu, mutta omassa omalaatuisessa genressään ehdoton ykkönen. Todella surullinen uutinen.

      Poista
  7. Arja, kaunis kirjoitus, ja todellakin surullinen uutinen ja suuri menetys. Minullekin Kallorumpu oli yksi ilmestymisvuotensa upeimmista kirjoista, ja olen kerännyt kaikki Arosen teokset hyllyyni lukuvuoroaan odottamaan.

    Voi kunpa olisit vain rohkeasti kysellyt häneltä niitä juttuja, mitä mielessäsi oli. Mutta miten ihanaa, että ehdit kuitenkin tavata hänet. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, hienoa kuulla! Minulta puuttuvat ihan vanhimmat kirjat, ja yksi kysymys, jota en kysynyt, olikin se, mistä niistä ehkä saisi... Mutta olen todella, todella iloinen, että uskaltauduin juttusille silloin messuilla. Jäi hyvät muistot. Jos tästä jotain opimme niin se, että kun ajatus tai idea tulee, sitä pitää noudattaa heti, eikä jättää jonnekin tulevaisuuteen!

      Poista