Liane Moriarty: Nainen joka unohti

Kuvittele tilanne, jossa heräät lattialta - tässä tapauksessa kuntosalilla - ja olet menettänyt muistisi. Et vain viime hetkiä, vaan kokonaiset kymmenen viime vuotta!

Alicelle kävi niin, juuri hänen nelikymppistensä alla. Hän iski kaatuessaan päänsä, joten kaikki muistot 29-vuotiaasta lähtien katosivat. Ja tuossa iässä, kolmen ja neljän kympin välillä, yleensä tapahtuu paljon ja isoja asioita, kuten perheen perustaminen, uran, harrastusten ja mielenkiinnon kohteiden vakiintuminen; ystävyys- ja perhesuhteiden muutoksista puhumattakaan.

Joten Alice on pulassa (eikä uskalla katsoa peiliin ihan heti). Pikku hiljaa hän selvittelee kadonneiden vuosien tapahtumia ja osaansa niissä: miten paljon ihminen voi muuttua kymmenessä vuodessa? Kiinnostava huomio on myös se, että keho muistaa asioita, joita pää ei; pidän tätä täysin uskottavana, vaikka kaikki kirjan juoniratkaisut eivät ehkä sellaisia ole. Mutta antaa mennä hyvän tarinan piikkiin. Samaistumispintaa lukijalle löytyy silti riittävästi, mikä on varmasti yksi kirjan koukuttavuuden syy.

Vetävän tekstin lisäksi, tietysti. Rakenteeseen on ympätty sekä Frannien, Alicen "isoäidin", (lainausmerkkien syy selviää kirjasta) blogitekstejä että Alicen siskon Elisabethin tekstejä. Etenkin jälkimmäisiä aluksi ihmettelin ja pidin turhana, mutta täytyy myöntää, että niille kasvaa oma roolinsa.

Vaivaava asia on päähenkilön nimi, Alice. Toivoisin sen olevan jokin muu, sillä nimi on niin käytetty ja etenkin tuo mieleen häiritsevästi asiantuntijan kirjoittaman, muistisairautta taidolla kuvaavaan kirjan Edelleen Alice. Tyylilaji on tässä kuitenkin selkeästi viihteellisempi. Ehkä kirjailija peräti tarkoituksella halusi viitata Lisa Genovaan? Tai Aliceen in Wonderland? Sillä tämäkin Alice on hänelle aivan uudessa maailmassa, jossa asiat näyttäytyvät kummallisista kulmista.

Mainion koukuttava ja viihdyttävä naisten tarina Moriartylta jälleen. Naisten tarina siksi, että se kertoo monista nimenomaan naisen eri ikäkausien polttavista kysymyksistä. Hankkiako lapsia vai ei ja saako lapsen, vaikka haluaisi; miten ikä muuttaa ulkonäköä ja käyttäytymistä; missä iässä voi solmia uusia rakkaussuhteita; miten paljon lapsuudenperhe ja ystävät vaikuttavat. Miehet jäävät tässä väkisin taka-alalle.

Kirja, jota ei kesken voi käsistään laskea, mikä varoituksen sanana sanottakoon. Nukahdin lopulta yöllä kirjan kanssa, ja aamulla ahmin loppuun. Äitiysteema on Moriartylla vahva, kuten edellisestäkin kirjasta Mustat valkeat valheet näkyy. Hyvä aviomies ihastutti monia.

Kenelle: Selviytymistarinoiden ystäville, muistikatkoja pelkääville, ajan kulua harmitteleville, naisviihteen lukijoille.

Muualla: Hauska variaatio aikamatkailuteemasta, sanoo Salla. Kirjakaapin kummituksen Jonnan mielestä Moriartylla on taito kirjoittaa viihdyttäen mutta ajatuksia herättäen. 

Liane Moriarty: Nainen joka unohti. Suomennos Helene Bützow. WSOY 2016.