Elävää kuvaa

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Emma Puikkonen: Eurooppalaiset unet

Eurooppalaiset unet on sarja kertomuksia, jotka liittyvät jonkin henkilön kautta toisiinsa. Matkamusiikista Puikkonen on siis laajentanut reviiriään niin ajallisesti kuin maantieteellisesti.
Aikakaudet vaihtuvat 1980-luvulta aina vuoteen 2027, samoin paikat eri puolilla Eurooppaa.

Oudosti kiehtovat tarinat liittyvät johonkin historian käänteeseen. Puolassa lakkoillaan Walesan johdolla. Albaanit ja kroaatit sotivat. Somalit alkavat paeta maastaan. Berliinin muuri murtuu. Islannin tulivuorenpurkaus sekoittaa lentoliikenteen. Maahanmuuttajat mellakoivat Ruotsissa. Ja hieman myös kurkataan tulevaisuuteen, jossa sanat ja tekstit eivät suinkaan ole kuolleet, vaan niillä on entistä tehokkaampia käyttötapoja.

Kirja ei ole helppo, vaan sen viestejä ja yhteyksiä joutuu tosissaan miettimään. Kun niitä löytää, ilahtuu. Kun ei löydä, harmistuu. Puikkonen on osaava kirjoittaja, joka ei latele typeryyksiä eikä jaarittele turhia. Aivan kuin hän sanoisi lukijalle: tässä on, koetapa pärjäillä. Loppu on lukijan itsensä vastuulla.

Tarinat eivät ole kauniita, vaan päinvastoin, osin järkyttäviä, enemmän painajaista kuin leppoisaa ja virkistävää unta. Matkamusiikin vinoa huumoria tässä ei ole. Mutta pilkkeitä kauneudesta ja lämmöstä vilahtaa odottomattomasti, ja toden ja mielikuvituksen huimaa sekoitusta, joka ei takuulla ole ennalta-arvattavaa.

Kertomusten alussa kuvataan sen sisältöä lukuina ja välimatkoina. Onko kilometrimäärillä tai paikkakunnilla jokin looginen järjestys, yritin keksiä. Edellinen päättyy seuraavan tarinan paikkaan tai jotain? Ei, en keksinyt, tämä jäi vaivaamaan. Mutta nyt ymmärrän Puikkosen tyyliä paremmin: välähdykset, hetket, pienet teot, niistä tämä ympäröivä maailmamme koostuu, ja niitä tutkimalla ehkä ymmärrämme jotain isompaa.

Kenelle: Ajattelevalle lukijalle, eurooppalaisuudesta kiinnostuneille, ajan henkeä etsiville.

Muualla: Hallittu episodiromaani, sanoo Maisku. Se, mistä Puikkonen kirjoittaa, tapahtuu todella, tässä ja nyt, sanoo Omppu, kiitokset ja ihailut kirjailijalle osoittaen. Kaleidoskoopista puhuu Lumiomena.

Emma Puikkonen: Eurooppalaiset unet. WSOY 2016.


6 kommenttia:

  1. Mitäs täältä löytyykään? Jee jee, kirjoitus Eurooppalaisista unista. Kuten tiedät, olen tämä teoksen suuri fanittaja ja paukuttelen pöksyjäni, kun löysin Emma Puikkosen. Minä en kokenut tätä kyllä ollenkaan vaikeaksi, mutta minähän kuulunkin niihin, joita ei haittaa vaikka kaikkea (kuten noita paikkakoordinaatteja) ei täysin ymmärtäisi. Tämä kutkutteli hienosti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkea ei todellakaan tarvitse ymmärtää kirjasta nauttiakseen! Tuo oli vain niin tarkkaa detskua, että ei sitä ihan koristeeksi ole heitetty, uskoisin. Todellista kansainvälistä otetta tässä kaiken kaikkiaan!

      Poista
  2. Tämä on ollut lukulistallani vaan enpä ole päässyt kirjaan käsiksi. Kiinnostaa kyllä edes vilkaista, mistä on kysymys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vilkaise ihmeessä, jos eurooppalaisuus ja ajan tapahtumat kiinnostavat.

      Poista
  3. Kyllä heräsin! Nämä unet on niin hiotun hienosti kerrottu, lukijana minua vietiin kuin pässiä narusta ja hamuilin joka luvasta vihreää aidan takaa - siis mitähän yhteyksiä tai uusia kulmia seuraavasta luvusta pursuaa. Pursuaa? Hienosti tiivistetty, yhteiskunnallinen näkemys yksilöllistettynä spefi-elementein. Hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja hienosti tiivistät itsekin tuossa kommentissa tämän yllätyslippaan tyyppisen lukukokemuksen, kiitos Tuija!

      Poista