Tietokirjat vievät -haastevastaus

Luen tietokirjoja kohtuullisen paljon, viime vuonna vajaat nelisenkymmentä, jos elämäkerrat ja muistelmat lasketaan mukaan. Minähän olen ihminen, joka tietoa tarvitessaan - ihan mistä asiasta tahansa - luen aiheesta ensin kirjan. Eikä sellaista aihetta ole vielä vastaan tullut, josta ei kirjaa olisi kirjoitettu.

Suuri osa lukemistani tietokirjoista liittyy työhön, joten bloggaukset usein jäävät tekemättä, koska arvelen ja olen huomannut käytännössäkin, etteivät ne herätä laajempaa mielenkiintoa. Ja toden sanoakseni, suurempi syy on se, että tietokirjoista kirjoittaminen on vaativampaa kuin romaaneista, asiapitoisuudessaan lukukokemuksen kuvailun, omien tuntemusten ja mielleyhtymien sijasta. Tietoantia on vaikeampi arvioida! Eivätkä aika ja innostuskaan usein riitä tiivistämään suurta tietomäärää jonkinlaiseksi järkeväksi esittelyksi.

Mutta Ulla ja Lumiomena haastoivat minut Tietokirjat vievät -haasteeseen, joten mietitäänpä hetki asiaa. Kiitos hyvästä haasteesta, tietokirjoja on hyvä saada esille enemmän!

"Valitse viisi tietokirjaa (joita et ole vielä esitellyt blogissasi) ja viisi nettisivua, joiden tiedon laatu on ansiokasta ja esittele ne lyhyesti blogissasi". 

Työssäni käytän tekstiä, luen, oikoluen, editoin, kirjoitankin. Suomen kielen kiemuroita on tarkisteltava, ja siinä käytän perinteisesti Terho Itkosta kieliopasta: minulla on kirjasta useita eri aikojen painoksia. Kyllä, nettioppaat ovat syrjäyttämässä kirjaopasta, mutta joskus on vain nopeampi ja helpompi napata kirja ja oikea kohta: kun kirja on tuttu, asiajärjestys on myös, ja muistan jo melkein ulkoa, mistä mikäkin asia löytyy. Haaste on ajantasaisuus; kieli muuttuu ja elää niin vauhdikkaasti. Mutta peruskielioppisäännöt sentään harvoin*. Selkeä ja erittäin käytännönläheinen oikeakielisyyden opas.

Terho Itkonen, Sari Maamies: Uusi kieliopas. Tammi. Viimeisin painos taitaa olla vuodelta 2014, ja se myytiin pian loppuun. Saa nähdä, vieläkö tulee uutta painettua versiota?

Mutta hypätään nyt töistä muualle: viime vuonna kirjamessuilla kuuntelin Ilkka Niiniluodon kertovan kirjastaan Hyvän elämän filosofiaa. Pidän professorin avaran tervejärkisestä otteesta, ja hänen ajatuksiinsa on helppo yhtyä. Hyvä elämä (onni, jos niin haluatte) ei ole tavoite, vaan tekemistä. Eikä missään tapauksessa itseensä keskittymistä. Filosofiaa, mutta käytäntöön tuotuna tämäkin.

Ilkka Niiniluoto: Hyvän elämän filosofiaa. SKS 2015.

Muualla: Mummo matkalla ja Kasoittain kirjoja.

Elämäkertapuolen haluan mukaan: Antti Heikkisen kirjoitustavasta olen aina pitänyt, ja hänen kirjansa Heikki Turusesta on yhtä riemukasta, eläytyvää mutta asiallisesti paneutunutta kuin Juice-elämäkertakin. Turusta en ole lukenut, mutta kirjailijuus ja taiteilijamuotokuva kiinnostavat.

 Antti Heikkinen: Turjailija. Siltala 2015.

Ihan hirveän vaikea valita vain viisi kirjaa: entä matkakirjat? Kielestä, kirjoittamisesta ja viestinnästä kertovat kirjat? Historia, antiikki, eri taidot? Näistä kaikista löytyy hyllystä vaikka mitä, mutta mainitsen historiakirjoista minulle tärkeimmät, Hesarin korttelikirjat. 1970-90-luvuilla julkaistu sarja on aarteeni. Se esittelee Helsingin kantakaupungin kortteli korttelilta, talo talolta: synty ja historian vaiheet, tärkeimmät tapahtumat. Ehtymättömiä tietolähteitä, joita usein selailen. Eikä niitä tahdo saada enää mistään, paitsi divarista hyvällä tuurilla ja isolla rahalla. HS on alkanut uusia sarjaa, mutta nuo vanhat ovat lyömättömät: ne ovat historiaa jo itsessään.

Helsingin vanhoja kortteleita -sarja
Kaija Ollila, Kirsti Toppari: Puhveleista Punatulkkuun 1977
Kaija Nenonen, Kirsti Toppari: Herrasväen ja työläisten kaupunki 1983
Kaija Hackzell: Viertotietä itään ja länteen 1988 
Kaija Hackzell, Kirsti Toppari: Oikolinnankadulta Kumpulantielle 1991

Vielä yksi uusi, ettei jäädä menneeseen: Maaret Kallion Lujasti lempeä -blogi on hurjan suosittu;
en ole sitä tai tai samannimistä kirjaa lukenut, mutta kylläkin hänen Osmo Kontulan kanssa kirjoittamansa parisuhdeoppaan, jonka pointti on pitkän parisuhteen ylläpitäminen seksuaalisesti ja muutenkin vireänä. Kirja perustuu yli 200 naisen vastauksiin. Olin hieman pettynyt siihen, että miesten ääni ei kuulunut - se juuri olisi kiinnostanut - mutta ne ketaleet eivät ole suostuneet vastaamaan tutkijoiden kysymyksiin. Näkökulma on siis naisten, mutta kiinnostavia vertaiskokemuksia ja paritarinoita kirjan täydeltä on tarjolla niistä kiinnostuneille. Sekä tutkijoiden yhteenvetoja.

Maaret Kallio ja Osmo Kontula. Happy end. WSOY 2015.

Nettisivut:

*Ja jos kielioppisäännöt muuttuvat, luen niistä Kielikellosta. Kotuksen sivuilla on muutenkin paljon mielenkiintoista kieliasiaa. Eikä Jukka Korpelan Nykyajan kielenopasta voi  kielipulmissa sivuuttaa. Säitä katselen Forecasta - sadetutka on näin mökkiaikaan tärkeää, töissä valokuvauksia järjestäessä - ja leffajuttuja  Elokuvan taikaa -blogista. Eniten kuitenkin netissä luen, arvaatte varmaan: kirjablogeja.

Heitän haasteen Kirjasfäärin Taikalle ja Kirjamuistikirjan Erjalle. Olisi kiva kuulla, millaisia tietokirjoja ja nettisivuja käyttävät journalistiopiskelija ja kirjastonhoitaja?