Marja Björk on totisesti kirjailija, joka ei kaihda vaikeita aiheita. Esikoisromaani Posliini (2008) kertoo lasten hyväksikäytöstä, Poika (2013) sukupuolen vaihtamisesta. Välissä ilmestyi köyhistä oloista ponnistamista kuvaava Prole (2012) ja vuonna 2014 romaninaisten elämästä kertova Mustalaisäidin kehtolaulu.Nyt ilmestynyt Lainaa vain palaa Prolen teemoihin. Eeva, tätinsä kasvattama köyhä tyttö maalta, saavuttaa unelmiensa etapin; hän pääsee opiskelemaan oikeustieteelliseen ja muuttaa Helsinkiin. Anja-täti pyörittää Mikkelin Visulahdessa baaria, jonka pidossa Eeva edelleen auttaa, näppärä ja taitava kun on, niin baarityöntekijänä kuin paperihommien hoitajana. Tytön taitavuus talousasioissa havaitaan myös pankissa, jonne hän pääsee töihin, lainojen pariin.
Topakka tyttö, sanoisi äitini. Eeva tietää, mitä tahtoo, eikä jää kieriskelemään itsesääliin, vaikka oppii sanan perhe vasta isona. Tulevaisuudenkuva urbaanista, mukavuuksista nauttivasta uranaiseudesta menee uusiksi, kun Eeva rakastuu kotikylän taiteilijaan, komeaan Sakariin. Yksi haaveista, oma perhe, on askelta lähempänä.
Björk on vahva ja tumma kertoja. Hän ei käsittele aiheitaan silkkihuivia hypistellen, vaan vyöryttää tekstiin hengästyttävästi voimakkaita tunnelmia ja kaunistelematonta kuvausta. Hienostelematon, todenmakuinen ote jatkuu tässäkin, mutta uutena, ainakin minut yllättävänä elementtinä mukana on myös huumoria; keveyttä, joita aiemmin lukemissani en muista nähneeni. Täytyy myöntää, että se helpottaa lukijan työtä! Antaa enemmän tilaa hengittää ja tekee kirjasta aiempia "romaanimaisemman", pakahduttavan ja päällevyöryvän ahdistustarinan sijasta. Lähenee valtavirtaa seestymällä, vaikka oma tyyli säilyy. Ei Eevalla silti helppoa ole.
Kirja on erään sukupolven ja aikakauden kuvaus; se on lähellä omaani, joten tunnistan ilmiöitä. Maaltamuutot, talojen rapistumiset. Ja etenkin kasinotalous, pankkien holtiton lainananto 1980-luvulla, jota Eevakin ihmettelee. Virkistävää on muuten lukea suomalaisesta arjesta muualla kuin isoimmissa kaupungeissa, itäisessä Suomessa. Vaikka Eeva asuu välillä Helsingissä, myös Mikkelin kupeessa, Kuhmossa ja Kolilla liikutaan.
Kenelle: Suomalaisuuden ystäville, hienostelematonta hakevalle, realismia kaipaavalle, lamaa ja siihen johtanutta aikaa muisteleville.
Muualla: "Marja Björkin kirjat ovat kiinnostavia, sillä niissä eletään köyhien ihmisten elämää toimeentulon rajamailla ja sen alapuolella yhteiskunnan avun varassa", sanoo Kirjasähkökäyrä. "Loistava ja erittäin todentuntuinen kuvaus lama-Suomesta", sanoo Kirja vieköön. "Puutteistaan huolimatta vahva teos", todetaan Piippuhyllyllä.
Marja Björk: Lainaa vain. Like 2016.
Voi, tämä upposi minuun täysillä. Varmaan paras viimeisen parin kuukauden aikana luetuista!
VastaaPoistaUskon, että monelle muullekin käy noin, Riitta. Björkin aiheet ja tapa kirjoittaa ovat omanlaisiaan.
PoistaOlen lukenut kaikki muut Björkin kirjat, mutta Prole puuttuu, luen vielä senkin ;) Luettelostasi puuttuu Puuma, joka kertoo nimensä mukaisesti muutaman vuoden takaisesta puuma-villityksestä: vanhempi nainen, nuorempi mies. Ehkä villitys oli median nostama, ehkä julkkisnaisten, jotka halusivat pysyä julkisuudessa. No onhan aiheesta muutkin kirjoittaneet esim. Anna-Leena Härkönen teoksessa Ei kiitos.
VastaaPoistaSeksuaalisuus yhdistää näitä kaikkia kirjoja.
Eeva rakastui ns. Auervaaraan, naisten kustannuksella ja vekseleillä elävään mieheen ja alamäki oli alkanut.
Rohkeita aiheita. Posliini on paha, todella oksettava aihe.
Björk on asianajaja, joten köyhyys ja velkaantuminen sekä rikollisuus, jota kirjasta löytyy, ovat varmasti hänelle tuttuja aiheita. Hänhän oli muuten nuorena töissä kyseisellä huoltoasemalla.
Totta, Puuma jäi pois, hyvä kun muistutit! Muutenkin mielenkiintoista tietoa, kiitos Mai!
PoistaPidin kovasti, nyt on lainattava aikaisemmat. Oli uusi ja raikas tuttavuus!
VastaaPoistaEnpä itsekään muistanut enää tätä, hyvä kirjailija on!
Poista