Elävää kuvaa

torstai 20. huhtikuuta 2017

Onko muita viikkoja kuin lukuviikkoja?

Käskettiin vinkata lukemista, kun on kuulemma jokin Lukuviikko. Minä äimistelemään, mitä muita viikkoja ihmisen elämässä voi olla? En ole vielä keksinyt, ideoita vastaanotetaan!

Sellaista mietin (kovasti pinnisteltyäni), että voisi olla kirjatapahtumien viikko. Kirjamessut tietysti on täynnä ympäripyöreitä vuorokausia kirjahässäkkää. Niistä löytyy hakusanalla blogista juttuja kilometrikaupalla Frankfurtista Helsinkiin ja päänsärkyyn asti, mutta kirjabloggaaja tietysti käy paljon myös muissa kirjallisissa häppeningeissä, joista tulee surkean vähän täällä mainittua. Paikataan pikkuisen!

Richardinkadun eli paikallisten kesken Rikun kirjastossa olin kuuntelemassa mainiota keskustelua Mahdottomat naiset. Stagella Katja Kallio (kuvassa vasemmalla) ja Venla Hiidensalo, jotka molemmat julkaisivat uutuuskirjansa äskettäin. Tilaisuuteen tuli reilut parikymmentä kuulijaa, mikä on kirjastotilaisuudelle huima määrä, ja keskustelu oli niin kiinnostavaa, että harmitti nousta penkistä sen jälkeen. Kallio kertoi Yön kantajasta, kirjoitustyöstään ja vierailuistaan Seilin saarella niin innoittavasti, että heti aloin suunnitella reissua paikkaan. Upea kirja, viisas kirjoittaja!

Venla Hiidensalon Sinun tähtesi -kirjan tausta on kiehtova: Albert Edelfeltistä on kirjoitettu paljon aiemminkin, mutta Hiidensalo saattaa oikeasti olla Edelfeltin jälkeläinen. (Itse olen vakuuttunut, että jälkeläisiä on useitakin, mutta varmaksi emme voi tietää.) Historian ystäville kirja on herkkua. Mutta tämä keskustelu keskittyy otsikkonsa mukaisesti kirjan naisiin, Edelfeltin sisareen ja vaimoon, jotka olivat minusta kiinnostavampia kuin itse päähenkilö.

Mikä parasta: keskustelu uusitaan 3.5. Pasilan kirjastossa ja 10.5 Kirjasto kympissä Helsingissä, molemmat klo 18. Jos sinulla on mahdollisuus mennä paikalle, suosittelen! Yleisö Rikussa oli innolla mukana, kysymyksiä ja kommentteja tulvi niin, että aika venähti pitkäksi. Nimmarijonokin oli pitkänpuoleinen. Kirjoja sai myös ostaa paikan päältä.

Eilen kuuntelin radio Helsinkiä ja Suurta hesalaista kirjakerhoa, kirjahullu Taru Torikan vetämänä. En radiosta, vaan livenä Helsingissä Bar Hemingwayssä. Aiheena Miki Liukkosen O (lausutaan ympyrä), joka kertoo kaikesta kaiken olennaisen, sanoo alkulause (en muista sanatarkasti, mutta tällä ajatuksella). Nuoren kirjailijan mietteitä oli ilo kuulla: hän ei pyri kertomaan tarinaa, vaan olemaan realistinen. Kaikki mieleentulevat (= kirjoitetut) asiat eivät ole merkityksellisiä, vaan ne tulevat ja menevät - kuten kun selaat nettiä, katsot ensin kiinnostuneena jotain ja kohta uppoat muualle. Tiiliskivi noudattaa tätä ajatuksenomaista logiikkaa, ja odotan sen lukemista täpinässä. Huomenna kirjakauppaan!

Mistä saan hyvän aasinsillan Kirjan ja Ruusun päivään. Kirja-alan perinteen mukaan päivän aikana kirjan ostanut saa kytkykauppana kirjan, jota ei myydä missään, etkä saa sitä muuten kuin kuluttamalla ostokseesi vähintään 15 e. Minulla on näitä jo kunnon rivi hyllyssä. Nyt aikaa on venytetty viikonlopuksi, eli jos mielessä on kirjaostos, se kannattaa tehdä 21. - 23.4. Silloin saat kaupan päälle tämänvuotisen teemakirjan, suomalaisuutta kuvaavan Roope Lipastin kirjan Elovena-tyttö.

Olin ihan äskettäin Teos-kustantamolla kuulemassa, kun Mikko Rimminen, kuvassa vasemmalla, kertoi uutuskirjastaan Maailman luonnollisin asia (siinä kirjassa ei muuten ole mitään luonnollista). Satu Taskinen kertoi kirjastaan Lapset (joka on tarkoitettu aikuisille). En ole kirjaa vielä lukenut, mutta aion pian, ja jos se on Täydellisen paistin linjaa, vaikuttaa lupaavalta. Tuomas Nevanlinna, kuvassa oikealla, kertoi Elimäen tarkoituksesta, jonka kahden kirjan kokonaisuudesta on julkaistu yhteispokkaripainos Elimäen koko tarkoitus. Tuossa se nököttää yöpöydällä. Säästän herkutteluun ja hetkiin, jolloin kipeästi kaipaa hölmönfiksua huumoria. (Onko teillä sellaisia hetkiä?)

Tiedättehän idean? On hurja määrä paikannimiä, hyviä sanoja, joilla ei ole tarkoitusta, paitsi että nyt on. Kuten Vantaa, joka tarkoittaa oikeasti sitä kampausta, joka hiuksissa hiihtoretken jälkeen pipon poistamisen jälkeen vallitsee. Idea on Douglas Adamsin, ja Suomeen sen ovat lokalisoineet Nevanlinnan lisäksi Silja Hiidenheimo, Kirsti Määttänen ja Tanja Roinila, joka myös oli mukana tapahtumassa kertomassa nimien taustoista. "Rakastan elimäkeä. Georg Ots."

Näin rankkaa on kirjabloggarin elämä. Mutta edelleen kaipaan ehdotuksia siitä, mitä muita kuin lukuviikkoja ihmisellä voisi olla? Enkä nyt kaipaa hää- tai synnytysviikkoja, joita nyt parhaimmillaankin on vain muutama elämässä, vaan niitä joita satunnainen kirjabloggarikin voisi kokeilla ihan normiarjessa. Vastaa idealla, parhaat palkitaan vapaavalintaisella (siis minun) kirjalla. Ja paras ja toteuttamiskelpoisin idea: lupaan toteuttaa viikon ja raportoida täällä.

Hyvää lukuviikon jatkoa!

10 kommenttia:

  1. Ai miten hauska tapahtumakooste. Lukuviikko voi ilman muuta olla joka viikko! (Vaikka onkin lukuviikko, minulle julistettiin kotona, että nyt pitää viettää kirjaton päivä, sillä edellisyön levottomassa unessa edellisen kirjan minäkertojan tajunnanvirta jatkoi höpinäänsä unissani.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, oisko tuo idea, kirjaton päivä, viikkoa en ees uskalla ajatella. Ehkä lähipiiri tykkäis? Tai sitten ne on ihan ihmeissään, jos äkkiä olenkin läsnä koko ajan...unet on sitten taas ihan eri juttu. Minkä niille mahtaa.

      Poista
  2. Lukuviikko on hyvä juttu varsinkin kouluissa, jolloin voi keskittyä koko viikon ajaksi tutustumaan erilaisiin kirjagenreihin. Olin sijaisena ja oli lukuviikko menossa, niin kysyin oppilailta (4.lk) mitä he olivat tehneet. Ei oma ope ollut puhunut kirjoista eikä kirjailijoista mitään. Heti ex tempore kysyin tiesivätkö he Suomen Nobel-kirjailijaa, ei. Siitä tulikin hyvä aihe tunnille ja netissähän on paljon materiaalia Sillanpäästä. Koko viikoksi keksin mukavaa ohjelmaa lukuviikkoon liittyen. Tietysti oppilaiden pitäisi antaa itse suunnitella, mutta sijaisena täytyy vetäistä hatusta kuin Herra Piipoo :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kouluille tuo onkin hieno juttu! Ja onneksi sulla on tavaraa paljon siellä hatussa = kirjatietämystä. Olisipa kaikilla opettajilla ja sijaisilla!

      Poista
    2. Kiitos Arja <3
      Heitänkin sinulle vinkiksi lyriikkaviikon, toteutus vapaa :)

      Poista
    3. Voi apua... Mutta mähän olen peräti yhdellä postauksella mukana Ompun runohaasteessa jo... tätä pitää vielä sulatella. Kiitos itsellesi hienosta työstä nuorten lukemisen parissa. Se jos mikä kasvattaa elämänhallintaa, lukutaito.

      Poista
  3. Kirjan ja ruusun päivästä ainakin on kivoja muistoja. Ne kirjakojut Espalla ja se ruusu, jonka sai kaupan päälle... Okei, siitä on jo aikaa, mutta mieleen se on jäänyt. Ehkä Lukuviikko onkin tosiaan omiaan herättelemään etenkin nuoria kirjojen ja kirjallisuuden pariin? Ainakin Mai Laakson esimerkki yllä kuulostaa hyvältä. Ehkä siitä voisi jatkaa? Tuoda esiin erilaista kirjallisuutta, runoja, esseitä, kirjeitä, novelleja... Samalla kirjallisuus voisi jalkautua kadulle, pois puhujalavoilta ja klubien hämäristä... Ehkä se voisi olla omansalainen kirjan- ja kirjallisuudenkierrätysviikko? (Ai niin, jään pois arvonnasta, kunhan jutustelen muuten vain...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan nuorten lukemisen ja kirjakiinnostuksen herättelyyn viikko on mainio idea. Toivottavasti kouluissa on yleisemminkin tartuttu siihen yhtä innolla ja hienosti kuin Mai teki. Eiväthän nuoret voi oppia kirjan kiehtovuutta, jos eivät kuule siitä missään tai saa esimerkkejä.

      Poista
  4. Kivan koosteen olet tehnyt. Teillä on siellä pääkaupunkiseudulla ihanan paljon livetapahtumia. Uskon, että siellä päin toimivilla lukupiireillä on mahdollisuus saada kirjoijoita paikalle. Meillä oli Naisten Pankin lukupiirissä käsiteltävänä Aino Kiven Maailman kaunein tyttö. Krista hommasi Aino Kiven lukupiiriin vieraaksi ja oli niin antoisaa ja mukavaa kuulla kirjailijaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli. Tapahtumia tosiaan on paljon, vain aikaa puuttuu osallistumisen suhteen. Aino Kiven kirja onkin tosi hieno ja hyvä aihe lukupiirikirjaksi, ja Naisten Pankki vielä hienompi kohde hyväntekeväisyystyölle. Muuten olen sitä mieltä, että kirjailijan kuuluisi saada palkkio myös lukupiiriesiintymisistä, jos kyse ei ole hyväntekeväisyydestä, kuten teillä oli. Lukukeskuksen kautta voi tilata kirjailijan vaikka kotiin, jos saa kerättyä sen normimaksun. Mutta tosiaan kustantamot ja mediat ja kirjastot järjestävät näitä tapahtumia pk-seudulla niin paljon, että kirjailijoita pääsee kuulemaan ihan maksuttakin paljon. Ja muualla voi kuunnella esim. radiota tai seurata nettiä, kuten nyt Ylen jättikampanjaa Kirjojen Suomi.

      Poista