Olli: Mustapartainen mies

"Hyvää," sanoi mustapartainen mies, "päivää."

Ylen kanssa yhteisessä hankkeessamme Kirjablogit ja 101 -kirjaa kirjalistalla on monta sormia syyhyttävää teosta. Ilahduin kovasti nähdessäni siellä Ollin mustapartaisine miehineen, jonka kuuluisin lausahdus lienee tuo alkulauseeni. Kipaisin saman tien kirjastosta pari pakinakokoelmaa.

Muistan lapsena isovanhempien talon vintillä lukeneeni Ollin pakinoita vanhoista aikakauslehdistä. Lehdet olivat arvokasta tavaraa, ja tapana oli säilöä vuosikertoja. Näitä kasoja selailin ahkerasti ja tutustuin moneen aikaisempien aikojen kirjoittajaan, misseistä ja muista merkkitapauksista puhumattakaan!

Olli oli yksi parhaista tuttavuuksista. Pakinat naurattivat silloin lasta, mutta vielä enemmän nyt aikuista, kun juttujen takana hoksaa yhteydet maailmantapahtumiin. Ja hämmästyttävää kyllä, vaikka sanasto on vanhahtavaa ja kaikenlainen kehitys rasitteenamme, monet pakinoista ovat edelleen täysin päteviä. Tekstillisesti nautittavan taitavaa sanataiteen riemua, mutta myös aiheiltaan ajatonta.

Vai mitä sanotte postin toiminnan kriittisestä arvioinnista (kirjeet piti laittaa postilaatikkoon salaa öisin, koska postimaksut olivat niin kalliita, että julkinen postitus olisi tuonut kimppuun verottajan, sensaatiolehdistön ja kateelliset naapurit), kesämökin pidon kalleudesta tai kummastuttavasta kansan ostovimmasta ale-kyltin vilahtaessa. Myös kirjaviisauden ja pörssikeinottelun tarpeellisuudet käsitellään (hyvin kyseenalaisia). Yksi outo detalji erässä pakinassa on kissan rääkkääminen näytelmässä; mahtoiko Olli visioida jo tulevat teatterisukupolvet?

Virkamiestoiminnan irvailu on yksi Ollin lempiaiheista. Osaan varmasti hautaan saakka ulkoa tittelin, jonka mustapartainen mies kehitti itselleen, kostoksi byrokraateille: yliesierikoisapulaisvaravaurioraivausvuorovarausratkaisupäällikkö. (Nykyisin tuo tietysti präntättäisiin käyntikorttiin englanniksi, monin isoin kirjaimin. En jaksa käydä kääntämään, mutta jos joku jaksaa, lupaan ottaa heti käyttöön - varmasti menee palavereissa täydestä.)

Yksi pakinoista naurattaa erityisesti kirjanystävää: kaikki tiedämme, ettei tärkeää kirjaa anneta lainaksi, sillä kirjalainat oudosti "unohtuvat". Mutta entä jos lainaat vastavuoroisesti vaikka turkin, seinäkellon tai metsästyskoiran? Miksei niitä lainoja voi "unohtaa"? Tai muistella, että lainasin sen eteenpäin, en nyt muista kenelle...

Mustapartaisen miehen logiikka on täysin vedenpitävä, vaikka omanlaisensa ja ajoittain maagiseen realismiin pyrähtävä. Häneen voi suorastaan samaistua.

"Jos odotan raitiotievaunuja pysäkillä, niin ne poikkeuksetta ovat täpötäynnä, enkä niihin pääse. Mutta kun sitten lähden matkaani jatkamaan jalkapatikassa, on hetkisen kuluttua ohikiitävässä vaunussa aina tilaa. Jos silloin palaan pysäkille, on seuraava vaunu taas täynnä. Tämä on poikkeukseton luonnonlaki. Erikoisesti minua varten keksitty."

Mustapartainen mies ystävineen kokee arjen riesat lukijan puolesta, usein epäonnisesti mutta joskus nokkelasti ne välttäen, kuten vaanivan ikäneidon kannoiltaan karistaessaan. Hän on kuin kuka tahansa milloin tahansa. Siinä hänen suosionsa salaisuus.

Kenelle: Kotimaisten klassikoiden ystäville, huumoria ja ihmisenkokoista kokemusta arvostaville, aikaa kunnioittaville.

Muualla: Kirjavinkit suosittelee Ollin verbaaliakrobatian ja absurdin huumorin ansiosta.

Olli eli Väinö Nuorteva:

Mustapartainen mies herättää pahennusta. Otava 1921.
Piirroskuvitus T. Vikstedt.

Hyvää, sanoi mustapartainen mies, päivää. Otava 1954.
Piirroskuvitus Erkki Koponen.

Edit: Ylen sivuilla Ollin haastattelu ja linkkejä. Ja kirja on myös kuvitettu, eli Helmet-haasteen 2017 kohta 22 kuitattu!

Virallisen Suomi 100 -bloggauksen kirjasta tekee 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä -blogi marraskuussa, kunhan kirjojen ilmestymisvuosissa päästään itsenäisyyden alkuajoille saakka: aloitimme vuodesta 2016.

101 kirjasta postauksia Ylen sivulla ilmestyy koko vuoden kaksi viikossa: ensi viikolla bloggaus toisesta kansallissankarista mustapartaisen miehen ohella, Elmosta, ilmestyy P.S. Rakastan kirjoja -blogissa. Sen jälkeen luvassa on Paavo Haavikkoa, Risto Rasaa ja Jussi Kylätaskua. Juttuja on hauska lukea etenkin sillä silmällä, onko kirja kestänyt aikaa.