Eowyn Ivey: Maailman kirkkaalle laidalle

Tutkimusretki! Alaska! Jos nuo kaksi sanaa kiinnostavat, ei voi olla tarttumatta Eowyn Iveyn uuteen kirjaan, sillä niistä juuri on kysymys. Tutkimusretki alkoi 1885, kun everstiluutnanti Allen Forrester joutuu tai pääsee Washingtonin territorion komennukselle kartoittamaan tutkimatonta Alaskan mannerta. Amerikkalaisia kiinnostaa, löytyykö sieltä rikkauksia. Kultaa? Timantteja?

Tarinaa kehystää nykyaika, jossa Allenin veljen lapsenlapsi Walter Forrester ja Alaskan Alpinen museon kuraattori Joshua Sloan käyvät kirjeenvaihtoa. Walter tarjoaa isosetänsä Allenin kirjeet ja päiväkirjat museolle, jossa vastaanottaja lumoutuu. Josh on itse alkuperäisasukas ja ymmärtää lahjoituksen arvon.

"Mistä voimme saada tietoa Alaskan ihmisistä, siitä, miten he elivät, palvoivat jumaliaan, pukeutuivat ja puhuivat joskus miesmuistia varhaisempana aikana?"

Walter on jo iäkäs, Josh nuorempi: on hienoa seurata heidän ystävystymistään. Mutta kirjan pääaihe on kuitenkin Walterin isosetä Allenin tutkimusretki, joka on juuri niin rankka tai vielä rankempi kuin voimme kuvitella. Epäluotettavat kartat ja oppaat, hyinen sää, olemattomat varusteet ja ruokavarat, vihamieliset alkuasukkaat ja pedot, oudot yliluonnollista hipovat ilmiöt... Vastapainonaan henkeäsalpaavat maisemat, jäävuoret, arat kasvit, eläimet ja alkuasukkaat, joita kukaan valkoihoinen ei ollut aiemmin nähnyt. Luonnon lait ovat toiset kuin totutut, nälkä jatkuva seuralainen.

Kirja seuraa Allenin päiväkirjoja ja kirjeitä sekä morsiamen Sophien kanssa käytyä kirjeenvaihtoa. Sophien piti lähteä mukaan, mutta toisin kävi, hyvästä syystä. Fiksu nainen keksii tekemistä odotellessaan: hän kiinnostuu valokuvauksesta, joka tuolloin on uusi keksintö. Kuvan ottaminen lasilevylle on työlästä, mutta innostavaa, ja Sophie opettelee, vähän kerrallaan. Erityisesti hän kiinnostuu linnuista ja niiden pesistä. Kuvat leviävät lopulta lehdistöön saakka.

"- Se nainen ottaa valokuvia. - Everstin vaimoko? Ei näytä minusta kovinkaan kiinnostavalta, pelkkiä oksia ja puita. Kuka hän muuten on?"

"Kolme levyä tänään. Hillitsen itseäni, sillä en vieläkään ole varma, mitkä kellonajat ja sääolot ovat parhaat."

Tarinassa on myös kolmas, nimetön kertoja: se saa selityksensä, mutta kaunokieliset muistiinpanot enemmän hämmentävät kuin ihastuttavat tai jatkavat tarinaa.

"Mitä jos voisin kuulla noiden laukausten kajahtelujen takaa taivaan äänen? Sähkövirran hurinan värillisen lasin läpi? Ukkosen värinän teräksen läpi. Parahtaisivatko enkelit?" 

Niin että mitä? Tästä osasta kirjaa olisin ilomielin luopunut. Allenin ja Sophien sekä Waltin ja Joshin tarinat riittäisivät mainiosti.

Kirjan idea ja tarina ovat hienoja. Ne tuovat esiin mantereen erityispiirteitä, historiaa ja luontoa, ja alkuperäiskansan oloja ennen ja nyt. Kirjailija kertoo saaneensa inspiraation vastaavasta, todellisesta tutkimusretkestä, mutta faktakuvaus tämä ei ole. Saman kirjailijan Lumilapsi on ihastuttava, maaginen ja surullinen. Tässä kirjassa samat adjektiivit ovat läsnä, mutta pienemmällä volyymillä. Kirja leviää liikaa: terävin, koskettavin kärki jää puuttumaan, vaikka suurella mielenkiinnolla tutkimusretkestä ja Alaskan kartoituksesta luen, luulen jopa oppineeni jotain.

Kenelle: Seikkailujen ja tutkimusretkien ahmijoille, Alaskan ystäville, historiahulluille, valokuvauksen kehityksestä kiinnostuneille, satumaisuutta sietäville.

Muualla: Huikea seikkailukirja, sanoo Mai Kirjasähkökäyrässä ja nostaa kirjasta esiin monta kiinnostavaa teemaa.

Eowyn Ivey: Maailman kirkkaalle laidalle. Bazar 2017. Kannen suunnittelu Susanna Appel. Suomennos Marja Helanen.