Pride-viikon kunniaksi

Pride-viikon kunniaksi halusin lukea aiheeseen sopivaa. Nappasin kirjastosta Michael Cunninghamin Jääkuningattaren, jota siellä suositeltiin. Arvelin kuulun kirjailijan olevan "varma nakki", vaikken kirjasta mitään tiennytkään.

No, petyin. Vaikka ihailen Cunninghamin tapaa rakentaa hienoja lauseita ja kieli- ja mielikuvia, en päässyt kirjan kanssa sinuiksi. Se kertoo Barrettista, nelikymppisestä monilahjakkaasta kaverista, joka ei ole osannut päättää, mille uralle suuntautuisi, ja haahuilee siellä täällä. Seurustelusuhteet eivät ole työpaikkoja kestävämpiä. Kun viimeisin poikaystävä ilmoittaa erosta tekstarilla, mies masentuu ja huomaa vanhentuneensa. Erot eivät enää ole räiskyvää tavaranheittelyä kuten nuorena, vaan neuvottelutapaan viileä ilmoitusasia.

Barrett asuu veljensä Tylerin - huumeaddiktin ja biisintekijän - ja tämän vaimon Bethin kanssa. Beth on kuolemaisillaan syöpään, mutta kuin ihmeen kautta saa lisäaikaa. Barrett uumoilee, että hänen taivaalla näkemällään oudolla valoilmiöllä on tekemistä asian kanssa.

Veljekset jatkavat elämäänsä, ystävien tapailua ja suhteitaan ja kirjan lukee sujuvasti, mutta pääpointti jää minulta oivaltamatta. Samannimisessä Anderssenin sadussa poika saa peilinpalan silmäänsä ja muuttuu: Tyler saa kirjassa jääkiteen silmäänsä, mutten havaitse muutosta. Entä kuka tai mikä on Jääkuningatar? Viitataanko sillä ja New Yorkissa satavalla lumella huumeisiin, joista puhutaan paljon? Mikä merkitys on valoilmiöllä; erityisyyden oivallus tai jotain sellaista? Tunnen itseni tyhmäksi. Cunninghamin Illan tullen -kirjasta pidin paljon.


Toinen viikkoon aiheeltaan sopiva kirja on amerikkalaisen Meredith Russon Tyttösi sun. Ikävä sanoa, mutta en pitänyt tästäkään. Amanda on tyttö, ollut aina, vaikka syntyi poikana. Kirja kuvaa hänen taisteluaan sukupuolensa puolesta, perheen nihkeyttä, juoruja ja kiusaamista, mutta kääntyy voitoksi. Tärkeä aihe, mutta sukupuolenvaihdos kuvataan kovin kevyesti - fyysisiä asioita ei käsitellä, joten lähinnä käteen jää prinsessasatu.

Takakannessa puhutaan "sukupuolen korjauksesta", onko se edes käypä termi? Kirjoittaja tietää, mistä puhuu, itsekin transnaisena, mutta kirja on kepoinen. Ehkä se silti täyttää paikkansa rohkaistaakseen nuoria sukupuolensa kanssa kamppailevia, toivon. Nuorille se nimittäin on suunnattu, ei kyynisille tädeille. Tosin nimenomaan nuoret haistavat falskin kaukaa, ja hyvän nuortenkirjan tunnistaa aikuinenkin lukija. Tämä ei nouse kirkkaaseen kärkeen. Ehkä toimii häveliäässä Yhdysvaltojen maassa paremmin?

Jotta vaikutelma ei jäisi pelkästään pakkaselle, listaan vielä erinomaisia kirjoja oman sukupuolen etsinnästä. Näiden parissa ei tarvitse pettyä:

Annamari Marttinen: Korsetti
Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa
Garth Greenwell: Kaikki se mikä sinulle kuuluu

Ja homosuhteista ovat ansiokkaasti kirjoittaneet muun muassa Pekka Hiltunen, Tommi Kinnunen, Sami Hilvo, Katri Lipson ja monet muut, joita en nyt muista - tuntuisi hassulta tägittää kirjat sukupuolisuuntautuneisuuden mukaan. Maailmalta vaikuttavin on Hanya Yanagiharan Pieni elämä. Sarah Waters on kestosuosikkejani. 

Michael Cunningham: Jääkuningatar. (The Snow Queen) Gummerus 2014. Suomennos Raimo Salminen. Upean kannen suunnittelu kuvapankkikuvan pohjalta: Eevaliina Rusanen

Meredith Russo: Tyttösi sun. (If I Was Your Girl) Karisto 2018. Suomennos Leena Ojalatva.

Pride-viikon lukuhaaste ja logo: Yöpöydän kirjat. Niinalta löytyy paljon linkkilistoja aiheen kirjoista.