Elävää kuvaa

tiistai 16. lokakuuta 2018

Kirjakultti - kirjabloggareiden oma YouTube-kanava on täällä!


Kaikkea ne kirjabloggarit keksivät, nyt on oma YouTube. Seurailethan meitä Kirjakultti-kanavalla, johon on luvassa kaikkea kirjoista ja niiden ympäriltä.

Juuri avatussa Kirjakultissa on jo kaksi videota, joista toisella mukana myös minä, rivin oikeassa reunassa (käsiä heiluttelemassa ja oudosti räpyttelemässä). Videointi on tehty Turun kirjamessuilla, joissa pidimme bloggaripaneelin aiheesta Kirjarakkautta vai maksettua markkinointia? 

Ei, bloginpidosta ei makseta. Enkä sitä odotakaan; harrastukseni olen itse valinnut, ja teen sitä kirjojen ja lukemisen nostamiseksi ja edistämiseksi. Koska pidän lukemista niin antoisana, etten haluaisi kenenkään jäävän siitä paitsi sen takia, ettei kukaan ole tullut kertoneeksi. Luetun ymmärtämisen tärkeydestä on puhuttu paljon elämäntaitojen yhteydessä.  Olen huolissani siitä, miten lapset ja nuoret ja suomalaiset ylipäänsä pärjäävät maailmassa, jos kielen ja tekstin taju heikentyy.

Äidinkieli on paljon muutakin kuin päivittäinen viestintäväline. Minulle se on koti, paikka, jossa tunnen, ajattelen ja teen. Olen olemassa. Jos äidinkieli on heikko, miten mikään voi toimia? Ja olenko edes olemassa, jos minulla ei ole sanoja ja kieltä - en tarkoita vain ääneenlausuttuna, vaan kieltä, jolla ajattelen. Enkö ajattele, jos en tunne kieltä? Ja miten voisin ikinä oppia muita kieliä, jos en tunne perustaa, jolle kieli rakentaa?

Bloginpitoon on enemmän itsekkäitä syitä kuin jaloja. Pidän kirjoista, mutta myös kirjoittamisesta. Saan sanottua. Monesti käy niin, että vasta kirjoittaessani tajuan, mitä mieltä kirjasta olen. Ilmennyn itselleni tekstin kautta. Opin blogin kautta somemaailmaa, jota oppia tarvitsen myös työssäni ja josta on ollut siinä paljon hyötyä. Tutustun ihmisiin, saan ystäviä ja kontakteja, jotka ilahduttavat. Etenkin bloggariyhteisö on mahtava innostaja, kannustaja ja opettaja.

Rahallinen hyöty on se viimeiseksi mieleen tuleva. Jonkin verran saan kustantajilta kirjojen arvostelukappaleita, muttei se ole merkittävä osuus lukemisissani. Tärkeämpiä bloggarietuja ovat kirjalliset tapahtumat, eikä niissäkään se ehkä tarjottu viinilasi, vaan kontaktit ja tunnelma sekä tieto siitä, missä mennään, loputtoman kirjallisen uteliaisuuden hetkellinen tyydyttäminen ja kiinnostukseen vastaaminen.

Mutta onko bloginpidosta haittaa? On. Kuten bloggaripaneelissa juteltiin, kuntoilupuoli on jäänyt heikoille ajanpuutteessa. Lukeminen pilaa vartalon, sanoi bloggariystävä. Näin on. Samoin on jäänyt television katselu, ja sekin harmittaa. Ei voi osallistua kahvipöytäkeskusteluihin uusista sarjoista.

Joskus perhe nurisee ajankäytöstä koneella. Tähän suhtaudun vakavasti ja järjestän ruudutonta aikaa heti, kun kommenttia tulee. En silti koe bloggausta rasitteeksi, sillä se on sitä, mitä haluan tehdä, lukemisen lisäksi, eikä minulla ole aikataulu- tai sisältöpaineita, koska homma on täysin omani ja päätettävissäni. Olen antanut itselleni luvan ottaa harrastuksestani vain hyvät puolet.

Toivon, että jatkossa osallistun Kirjakulttiin myös kameran toisella puolella enemmän. Siitä lisää jatkossa. Ainakin kokeilen.

Lukutilanteesta: Vuoden satoisin aika meneillään, kuten aina syksyisin. Pari herkkua yöpöydällä: Mia Kankimäen ja Elena Ferranten uusimmat, joita yritän innoissani lukea limittäin (ei toimi). Aki Ollikaisen Pastoraali, johon sain nimmarin kirjailijalta Turun messuilla kirjan ostaessani. Muita kotimaisia uutuuksia. Sekä amerikkalaisia kirjoja, jotka yritän ehtiä lukea ennen Helsingin kirjamessuja, joissa teemamaa on Yhdysvallat.

Lukemisiin ja nyt myös katsomisiin - muista Kirjakultti!



4 kommenttia:

  1. Mukavaa avausta bloginpidosta. Oma You Tube on mainio idea ja hyvältä naytti startti, Kirjakultti pysyy seurailussa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Takkutukka. Noita asioita harvoin tulee sanottua, vaikka ovat aina läsnä. Kirjakultista oli heti hyötyä, kun keskustelun myötä näitä tuli itsellekin kerrattua. Kiva jos seurailet.

      Poista
  2. Ihana tuo, onko bloginpidosta haittaa. Minä niin allekirjoitan tuon. Aika ei riitä mihnkään. Jos aloittaa kuntoilun, niin tulee stressi postaamattomista jutuista. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunteja on ihan liian vähän kaikkeen, mitä haluaisi tehdä. Mutta aikansa kutakin, olen miettinyt. Sillä mennään, mikä tärkeältä tuntuu juuri nyt. Kuntoilua pyrin hoitamaan hyötyliikuntana, eli kävelen aina kun mahdollista. Palavereihin, kauppaan, osan työmatkasta jne. Ajatuksethan eivät pysähdy sillä aikaa, päinvastoin, joten bloggaus syntyy nopeasti, kun sitä on tullut vähän mietityksi ennen läppärin avaamista. Kiitos vertaistuesta, Mannilainen.

      Poista