Elävää kuvaa

maanantai 24. elokuuta 2020

Camilla Grebe: Varjokuvat

Vuoden 2019 paras rikosromaani Ruotsissa ei voi olla huono, ovathan ruotsalaiset dekkarifaneja ja tuottavat ja lukevat lajia niin, että suorastaan hallitsevat markkinoita. Enkä pettynyt, Grebe osaa asiansa. Taitavan juonenpunonnan lisäksi kirja lienee saanut nostetta naisnäkökulman korostamisesta, varsinkin kun muistamme länsinaapurimme Akatemia-sekoilut ja muut aiheen ajankohtaisuudet, joista erittäin todellinen ja edelleen keskeneräinen asia meilläkin on tasa-arvoinen kohtelu työelämässä, johon myös Grebe ottaa kirjallaan kantaa.

Kirjan keskiössä ovat naispoliisit sekä naisviha, joka ilmenee monin tavoin. Milloin harmittomammin, milloin väkivaltaisesti. Grebe tuo ongelman esiin kansantajuisessa ja tarinallisessa muodossa - ja niin jännittävässä, että kirja liimautuu lukijan käteen vastustamattomasti. Julmia murhia tutkivat poliisit eri vuosikymmeninä kohtaavat kukin omat haasteensa kodin ja työn yhdistämisessä ja urallaan etenemisessä, samoin murhaajan jäljittämisessä. Nimittäin samankaltaisia murhia havaitaan yllättäen löytyvän pitkältä aikaväliltä. Britt-Marie työskentelee poliisissa 1970-luvulla, Hanne 1980-luvulla, Malin meidän aikanamme. Mutta oikeastaan kaikki alkoi jo paljon aiemmin...

Siinä missä Britt-Marie tekee hartiavoimin töitä saadakseen perheellisenä käydä töissä, Hanne katsoo pääsevänsä helpommalla, vaikka hänen ammatinvalintaansa rikollisten profiloijana kummastellaankin.

"Hanne kokee olevansa monella tavalla etuoikeutetussa asemassa ystävättäriinsä nähden, jotka yrittävät sovittaa yhteen työn ja perheen, raahaavat räkätautisia tenavia kodin ja lastentarhan väliä ja kärsivät jatkuvasta riittämättömyyden tunteesta. Eikö mahdollisuus elää parisuhteessa ilman lasten tuomia rajoituksia ole todellista vapautta, josta miehet ovat saaneet nauttia aikojen alusta asti? Perhe-elämän sijaan voi päättää keskittyä töiden tekemiseen."

Kun Malin on poliisina, ajat ovat muuttuneet niin, että hänen poliisimiehensä jää luontevasti kotiin hoitamaan lasta ja esimiehenäkin on nainen, joka seikka ei tosin helpota Malinin elämää lainkaan.

"Malin ei tunne häntä kovin hyvin, mutta hän on kuulemma pätevä nainen. Ja ehkä oikeasti vähän pelottava."

Tarina yllättää ja kieputtaa taitavasti niin henkilöitään kuin lukijaa. Yllätyksiä riittää loppuun saakka. Greben aiempia kirjoja lukeneille mukana on tuttuja henkilöitä, nyt uudesta kulmasta. Sukupuolten vastakkainasettelu ei muuten suinkaan tarkoita yksinkertaista miesten lyttäystä, kehitystä kuvataan hienosti myös heidän kannaltaan. Henkilöt ovat ensisijaisesti ihmisiä heikkouksineen ja vahvuuksineen, sukupuolesta huolimatta. Toistan itseäni, mutta tuntuu, että Grebe vain parantaa ja koventaa kierroksia joka kirjassaan. Jälleen parasta Grebeltä!

Katso myös Camilla Greben Horros ja tapaamisemme kirjamessuilla 2019.

Kenelle: Älykkään rikosjännityksen ja psykologisen romaanin ystäville, koukuttumista kaipaaville, vauhdissa viihtyville.

Muualla: Uskomattoman taidokas dekkarisarja, tuumii Kirjasähkökäyrän Mai. 


Camilla Grebe: Varjokuvat (Skuggjägaren). Gummerus 2020. Suomennos Sari Kumpulainen. 



6 kommenttia:

  1. Kyllä minä niin tykkään tästä sarjasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä taitaa olla tosiaan yksi pidetyimpiä ruotsalaisia dekkarisarjoja, myyntilukuja en ole tutkinut, mutta somenäkyvyydestä ja kommenteista päätellen.

      Poista
  2. Erittäin hyvä!!!Ja tuo naispoliisin urakehitys ja etenkin sen kehittymättömyys alussa. Minäkin purin poliisiin ja pituus riitti silloin niin siihen kuin malliksi Lontooseen! Mutta sanoivat Tampereella suoraan, että pääsen varmasti sisään, mutta se on sitten toimistotyötä ja lastensuojelua...Miten mystistä, että siskoni teki saman melkein 10 lukion keskiarvolla sekä paras ystäväni täältä Keski-Suomesta. Siskokaan ei lähtenyt, eikä bestis. Tosin bestis nyt sivuaa hiukasn aihetta kun on koulukuraattrina eli niitä nuorten omgelmia, mutta tyttäremme ystävä paloin Helsingin lastensuojelussa loppuun vuodesssa. Pysi siirtoa muihin tehtäviin ja sai.

    Tämä taitaa olla Greben paras!

    ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan kuin lastensuojelu olisi jotenkin helpompaa kuin "rivipoliisin" työ! Luin juttusi Leena tästä ja olen samaa mieltä, Greben tähänastisista paras!

      Poista
  3. Kuulostaa lupaavalta, kiitos vinkistä! Olen jo vähän väsynyt näihin ainaisiin ruotsalausdekkareihin (tulevat ehkä liian lähelle koska asun itse Ruotsissa) mutta olen aina valmis testaamaan jos kuulen kehuja :) /Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä on testaamisen arvoinen, Grebe siis, eikä ole ihan sitä raakamaisinta raivoväkivaltaa mitä joissakin ruotsalaisdekkareissa on; vaikka tietysti väkivaltaa on, kun tästä genrestä puhutaan, asioille on selityksensä ja taustansa. Tsempit Ruotsiin!

      Poista